Li Andersson puolusti verokeskustelussa ansiotuloverotuksen progression ulottamista myös pääomatuloihin oikeudenmukaisuussyistä. Antti Häkkänen sen sijaan piti oikeana ratkaisuna, että pääomatulot ja ansiotulot erotettiin Suomessa verotuksessa 1990-luvulla.
Hän sanoi pitävänsä pääomatuloverotuksen kiristämistä erittäin haitallisena nykyisen kaltaisessa investointilamassa, koska se heikentäisi investointien kannattavuutta. Häkkänen sanoi kantavansa huolta sinivalkoisesta pääomasta, jotta investoinnit eivät pelkästään valuisi Suomen ulkopuolelle.
Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen puolusti keskustelussa Häkkäsen näkemystä toteamalla, että pääomatulot ovat liikkuvampia, ja siksi eriytys on perusteltua.
Li Andersson kiinnitti huomiota siihen, että pääomatulovero ei ole keskeisimpiä kysymyksiä investointipäätösten kannalta, vaan yhteisöverollakin on asiassa suurempi rooli. Hän huomautti, että kannustinongelma syntyy myös siitä, että on kannustimet nostaa tuloja osinkotuloina palkkatulojen sijaan.
Häkkänen totesi, että kireän progression haittavaikutukset talouskasvulle ovat kuitenkin merkittävästi suurempia. Hänen mielestään vasemmistoliiton ajatuksena on jakaa pienempää kakkua tasaisemmin, kun kokoomuksen linja on kerätä verotuksella riittävä rahoitus kasvua tukevalla veropolitiikalla, joka perustuu tieteellisiin havaintoihin.
– Ei kannata hirttäytyä mihinkään vanhan maailman ideologisiin näkökohtiin, Häkkänen sanoi.
Sekä Häkkänen että Andersson olivat yhtä mieltä siitä, että työllisyysasteen nostaminen on Suomen talouden kannalta keskeistä.
Andersson piti hallituksen tukemaa kilpailukykysopimusta haitallisena siksi, että se heikentää erityisesti pienituloisten ostovoimaa. Häkkänen sanoi puolustavansa sopimusta kilpailukyvyn parantamisen takia. Hän totesi, että aikoinaan vasemmistokin kannatti ajatusta, että vientiteollisuus pärjäisi.