Kaikissa Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksissä on pohjana palautuskielto, joka on ehdoton. Palautuskielto määrää, että ketään ei saa lähettää maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
– On hyvä muistaa, että ulkomaalaislain mukaisen kansainvälisen suojelun myöntämisen tarkoitus ei ole turvata kaikille samanlaista elämää kuin esimerkiksi Suomessa, vaan antaa turvaa henkilöille, jotka ovat kotimaassaan henkilökohtaisen vainon vaarassa, Maahanmuuttovirasto toteaa.
Monissa maissa, kuten Afganistanissa, ongelmina ovat myös nuoren väestön näköalattomuus, köyhyys ja taloudelliset ongelmat, mutta ne eivät ole perusteita kansainväliselle suojelulle.
Maahanmuuttovirasto toteaa, että turvapaikkahakemuksia ei ratkaista sillä perusteella, pidetäänkö Afganistania yleisesti turvattomana maana tai onko se ulkomaalaisille turvallinen matkakohde. Jokaisen turvapaikanhakijan perusteet tutkitaan yksilöllisesti.
– Afganistanissa koko maa ei ole sodassa, eivätkä maan yleiset olosuhteet ole peruste myöntää kansainvälistä suojelua. Vainon vaarassa oleville myönnetään turvapaikka ja toissijaista suojelua myönnetään, jos henkilö on vaarassa kärsiä vakavaa haittaa. Tietyillä alueilla tilanne on sellainen, ettei näille alueille palauteta ketään, virasto muistuttaa.
Viranomaisten päätöksiä valvovat tuomioistuimet
Maahanmuuttovirasto muistuttaa myös, että Suomi on oikeusvaltio, mikä tarkoittaa sitä, että hakemukset ratkaistaan lain perusteella ja viranomaisten päätöksistä voi valittaa oikeuteen.
Hallinto-oikeus ratkaisee turvapaikkavalitukset itsenäisesti ja tutkii aina kaikki kansainvälisen suojelun tai oleskeluluvan saamisen edellytykset.
– Jos hakijan tai hänen kotimaansa tilanne muuttuu valitusvaiheessa, arvioi hallinto-oikeus asiaa sen hetkisen, eli muuttuneen tilanteen mukaan, kun se tekee oman päätöksensä.
Maahanmuuttovirasto ei yksin muodosta Suomen päätöskäytäntöä. Hallinto-oikeudet ovat valtaosassa tapauksista vahvistaneet viraston tekemän päätöksen.
Virasto huomauttaa myös olevan normaalia, että osa päätöksistä palautetaan takaisin virastoon. Syynä voi olla esimerkiksi uusi linjaus tai muuttunut tilanne hakijan elämässä tai hänen kotimaassaan.
Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen hakija voi hakea vielä palautuksen täytäntöönpanon kieltämistä korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Jos korkein hallinto-oikeus ei kiellä palautusta, hakija tulee lain mukaan palauttaa kotimaahansa.