Kansantalouden suurin ongelma on tällä hetkellä se, että työ ja sen tekijät eivät kohtaa. Avoimia työpaikkoja on jo yhtä paljon kuin ennen finanssikriisiä ja taantumaa, mutta työttömyys on laskenut vain hieman. Kyse ei ole edes maantieteellisestä ongelmasta. Avoimia työpaikkoja on eniten Uudellamaalla ja niin on työttömiäkin.
Yhä useammin avoin työpaikka täyttyy ulkomaalaisella työntekijällä. Kaikki kunnia heille. Pääosa tulijoista on ahkeraa väkeä. Jotain on kuitenkin pielessä, jos töille ei löydy Suomesta tekijää. Mikään kansantalous ei pitkän päälle kestä sitä, että ulkopuolelta houkutellaan tekijät sellaisiin töihin, joihin kotimaastakin löytyisi tekijät. Työttömyyden aiheuttamat menot ovat vuositasolla 7,6 miljardia. Summa on niin suuri, että emme kykene sitä kestävästi rahoittamaan.
Syy tähän on kannustinloukuissa. Työ myymälän kassalla, rakennuksilla tai maatiloilla on kannattavaa virolaisille ja puolalaisille, mutta ei kaikille suomalaisille. Kun työllistymisen myötä lähtevät asumistuet ja päivähoitomaksut nousevat, niin käteen ei jää paljon enempää kuin ennen. Tyypillinen ”veroaste” on 70 prosenttia, kun mukaan lasketaan varsinaisten verojen lisäksi myös menetetyt etuudet. Yksinhuoltajilla kynnys on vieläkin korkeammalla. Toki työllistyminen on aina elämässä eteenpäin, mutta välitön kannustinvaikutus pitäisi olla suurempi.
Lyhytaikaisten töiden vastaanottamisessa pahinta on se, että voi jäädä viikoiksi kokonaan ilman tuloja. Kun työttömyysturva katkeaa työllistymiseen, niin turvan uudelleen alkamiseen tulee viive. Kaikki rahat saa aikanaan, mutta oma puskuri pitäisi kestää väliajan ja kaikilla ei ole reserviä. Tämän ongelman hallitus nyt budjettiriihessä ratkaisi siten, että sellaisen osa-aikatyön tai pätkätyön vastaanottaminen, jonka aikana maksetaan soviteltua työttömyysetuutta, ei siirrä työttömyysturvan maksupäivää.
Ansiosidonnainen työttömyysturva johtaa helposti kannustinloukkuun. Jatkossa 400 päivää jatkuva tasatuki, joka kerralla romahtaa peruspäivärahaksi, on puhtaasti suomalainen innovaatio. Valitettavasti ei kovin hyvä sellainen. Tutkimukset osoittavat, että työnhaku on aktiivisimmillaan heti työttömyyden alussa ja ansiosidonnaisen turvan viime hetkillä. Jälkimmäinen yritys ei vaan monia enää auta, koska pitkälti toista vuotta työelämän ulkopuolella olleen on vaikea työllistyä.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen aktiivisuuden mukaan olisi ehdottoman järkevää. Aktiivisuudesta pitäisi palkita ja ketään ei pitäisi kannustaa passiivisella turvalla päätymään pitkäaikaistyöttömäksi. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tulee yhdessä löytää keinot ja tehdä tarvittavat päätökset, jotta kannustimet saadaan kohdalleen. Työ on käynnissä ja uudistukset on saatava voimaan ensi vuoden alusta.
Jos ja kun porrastamisesta säästyvät rahat kohdennetaan täysimääräisesti palkkatukeen ja starttirahaan, niin todella monet pääsisivät työn syrjään kiinni. Kansakunta tarvitsee lisää tekijöitä, mutta ennen kaikkea työtä vailla olevat tarvitsevat uuden mahdollisuuden.