Taiteilija Jukka Kuoppamäen, 80, sanoittaman, säveltämän ja esittämän Sininen ja valkoinen -kappaleen historiasta kerrotaan Ari Mennanderin ja Kaisa Rautasen uutuuskirjassa Jukka Kuoppamäki – Elämän mittainen laulu (Docendo).
Sininen ja valkoinen syntyi mökillä juhannuksena 1972. Iskelmä tehtiin, kun Rostockin iskelmäfestivaalille menossa ollut Kuoppamäki halusi kertoa itäsaksalaisille kotimaastaan. Parissa tunnissa syntyi rakkaudenosoitus isänmaalle.
– Taistolaiset pitivät laulua liian oikeistolaisena ja jopa vaarallisena. Jotkut tahot yrittivät estää sen soittamista radiossa. Totta kai kappaleessa puhutaan vertauskuvin Suomen lipusta, mutta tein sen täysin vilpittömästi kotiseuturakkaudesta, eikä siinä ollut promilleakaan politiikkaa, Jukka Kuoppamäki kertoo kirjassa.
– Ei sitä sovi kieltää, että se tuntui silloin todella epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. En unohda ikinä, kuinka eräs vasemmistolainen lastenkirjailija ilmoitti televisiossa vihaavansa kappaletta enemmän kuin mitään muuta. Ja kuitenkin laulussa puhutaan juuri pienen ihmisen hädästä, kun hän joutuu naulaamaan kotinsa oven kiinni ja lähtemään muualle työnhakuun. Siinä puhutaan vapaudesta, joka on kaikkien vapautta, ei vain tietyn pienen ryhmän. Onneksi sellainen mielipideterrori on mennyttä aikaa.
Sininen ja valkoinen voitti Rostockissa. Voitto oli Kuoppamäelle jo toinen. Seuraavaksi Kuoppamäelle ilmoitettiin, ettei hänellä ole enää asiaa laulukilpailuun.
– Se ei harmittanut juuri lainkaan, sillä palkintovoittorahoillakaan ei silloin voinut tehdä juuri mitään, kun yksikään pankki ei vaihtanut itämarkkoja länsirahaksi eikä paikallista valuuttaa saanut viedä Itä-Saksasta pois. Mutta kun tiesi, mitä poliittista peliä taustalla käytiin, se otti päähän, Kuoppamäki sanoo.
Sininen ja valkoinen oli pannassa myös Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa.
Sopotin iskelmäfestivaaleilla Kuoppamäki oli yleisön suursuosikki ja häntä pidettiin varmana voittajana, mutta järjestäjät sivuuttivat hänet.
– Olen sanonut puolitosissaan useissakin lehtihaastatteluissa sen jälkeen, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brezhnev pelkäsi niin paljon suomalaista iskelmälaulajaa, että päätti torpedoida Kuoppamäen voiton.
– Määräyksen taustalla oli selvästi suomalaisten taistolaisten myyräntyö. Kappaleemme olivat rokahtavia, mutta niissä oli myös nuorisoteema ja – ennen kaikkea – niissä laulettiin vapaudesta. Ajattelivatko ne Moskovassa todella niin, että tässä lietsotaan taas jonkinlaista kapinaa systeemiä vastaan, artisti pohtii.
