Rakennusteollisuus RT:n pääekonomisti Sami Pakarisen mukaan Suomessa on tällä hetkellä riittävästi asuntoja, mutta ne sijaitsevat kysynnän kannalta väärässä paikassa, asutuskeskusten ulkopuolella.
‒ Asuntoja on rakennettu viimeisen 25 vuoden aikana aika reilusti väärään paikkaan suhteessa tulevaan tarpeeseen. Jos meillä on kolme miljoonaa asuntoa, niin karkeasti arvioiden miljoona niistä on väärässä paikassa, Pakarinen sanoo Kauppalehdelle.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan kroonisesta asuntopulasta kärsivän Helsingin asukasluku kasvaa 20 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Tämä tarkoittaa 120 000:ta uutta asukasta.
Pakarisen mukaan nykyinen rakennustahti, 30 000–35 000 uutta asuntoa, olisi riittävä myös jatkossa. Hänen mukaansa ongelma on siinä, että näistä asunnoista 25 000–30 000 pitäisi rakentaa Helsingin seudulle, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Esimerkiksi Helsingin pitäisi rakentaa 50 prosenttia enemmän uusia asuntoja kuin 25 viime vuoden aikana.
‒ Siinä on se haaste. Kuinka hyvin nämä kaupungit pystyvät järjestämään tonttimaata? hän kysyy.
Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola kirjoitti viikonloppuna blogissaan 75 neliön säännön lukeutuvan niihin kolmeen massiiviseen virheeseen, joiden vuoksi Helsingissä on liian vähän pieniä asuntoja.
Pakarinen sanoo olevansa Metsolan kanssa samaa mieltä. Käytännössä sääntö tarkoitti sitä, että jokaista 30 neliön kerrostaloyksiötä kohti piti rakentaa kallis 120 neliön asunto, jotta rakennuksen keskipinta-alaksi tuli vaadittu 75 neliötä.
‒ Pienille asunnoille on enemmän kysyntää, joten niitä olisi varmasti tuotettu enemmän ilman näitä pinta-alarajoitteita, Pakarinen sanoo.
Sääntöä muutettiin vuonna 2013 siten, että rakennettavan talon joka toinen asunto saa olla pieni asunto, yksi tai kaksio. Loppujenkaan ei tarvitse olla 80 neliötä suurempia, kunhan niissä on kaksi makuuhuonetta.
Tämä helpottaa Pakarisen mukaan tilannetta, mutta ei riittävästi.
‒ Niissä kaupungeissa, joissa tätä säännöstä ei ole, on tehty huomattavasti pienempiä asuntoja, hän sanoo.