Korkein oikeus (KKO) on tehnyt ennakkopäätöksen, jonka mukaan 13-vuotias henkilö oli voitu määrätä kolmen kuukauden pituiseen perusmuotoiseen lähestymiskieltoon kahden samaa koulua käyvän lapsen suojaamiseksi.
Alemmat oikeudet olivat katsoneet selvitetyksi, että kieltoon määrättävä 13-vuotias henkilö oli vakavasti häirinnyt kahta samaa koulua käynyttä lasta uhkaamalla heitä väkivallalla, kiusaamalla heitä fyysisesti ja sanallisesti, sekä häiritsemällä heitä sosiaalisessa mediassa ja vapaa-ajan tapahtumissa.
Menettely oli jatkunut koulun ja eri viranomaisten toimenpiteistä huolimatta. Asiassa oli ollut perusteltu aihe olettaa häirinnän jatkuvan, ellei lähestymiskieltoa määrätä.
Asiassa oli korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko alle 15-vuotias määrätä lähestymiskieltoon.
Korkein oikeus totesi, ettei lähestymiskieltolaissa ollut säädetty kieltoon määrättävän henkilön ikään liittyviä rajoituksia eikä kiellon määräämisen edellytyksiä ollut sidottu kiellon rikkomiseen liitettyyn rangaistusuhkaan.
Alle 15-vuotian osalta puuttuva rangaistusuhka ei siten muodostanut estettä lähestymiskiellon määräämiselle. Korkein oikeus katsoi, että alle 15-vuotias voidaan määrätä lähestymiskieltoon, mikäli lähestymiskieltolain mukaiset edellytykset kiellon määräämiselle täyttyvät.
Lähestymiskiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on kuitenkin otettava muun ohella huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja hänen kykynsä ymmärtää menettelynsä luonne.
KKO katsoi, että alle 15-vuotiaan määrääminen lähestymiskieltoon tulee lähtökohtaisesti olla poikkeuksellista. Ennakkopäätöksen mukaan kolmen kuukauden pituisen lähestymiskiellon määräämistä oli voitu pitää määrättävän henkilön nuoresta iästä huolimatta välttämättömänä ja oikeasuhtaisena toimenpiteenä itsensä uhatuiksi tuntevien lasten suojaamiseksi.