Muun muassa kissojen rapsuttamisen yhteydessä ilmenevää kehräämistä pidetään yleensä osoituksena eläimen tyytyväisyydestä. Kyse on kuitenkin myös muusta, kertoo BBC.
Kehräyksen fysiologinen syntymekanismi on pysytellyt viime vuosiin asti osittain arvoituksena. Osa tutkijoista on epäillyt sen aiheutuvan lisääntyneestä verenkierrosta verisuonessa, joka kuljettaa vähähappista verta kissan sydämen oikealle puolelle.
Myöhempi tutkimus esitti, että ääni syntyy äänihuulen sisällä olevista lihaksista kissan hengittäessä.
Toistaiseksi on ollut epäselvää, mikä varsinaisesti aiheuttaa kehräyksen. Tutkimusta on kohdistettu muun muassa kissan aivojen osaan, jolla ei ole havaittu selkeää käyttötarkoitusta.
– Ihmiset olettavat, että kissat ovat iloisia kehrätessään. Mutta näin ei ole aina, kissojen psykologiaa tutkinut Marjan Debevere toteaa.
Hän huomauttaa, että osa kissoista kehrää myös yksin ollessaan.
– Olen nähnyt monia kissoja, jotka ovat kehränneet kuolleessaan tai eläinlääkärin suorittaman nukutuksen yhteydessä.
Eläinlääkäri Gary Weitzman toteaa, että kehräys voi olla myös osoitus hermostuneisuudesta, pelosta ja stressistä.
– Onneksi se on silti yleensä osoitus tyytyväisyydesta.
On myös arveltu, että kehrääminen olisi erityinen viestintäkeino. Erään teorian mukaan matalat ääniaallot edesauttavat luiden ja kudoksen kasvamista.
Kehräyksen on myös havaittu vähentävän ihmisten stressiä. Kissanomistajien aivohalvaus- ja sydänkohtausriski on jopa kolmasosan muuta väestöä pienempi.
– Luulen että kerhäyksestä on ihmisille paljon hyötyä. Se rauhoittaa ja miellyttää meitä, kuten aaltojen katsominen rannalla. Voi olla, että olemme jopa valinneet historian saatossa kissoja, jotka ovat muita alttiimpia kehräykselle, Weitzman sanoo.
– Kissaeläinten keskinäistä viestintää ei ole toistaiseksi tutkittu tarpeeksi, joten se ansaitsisi ehdottomasti lisähuomiota, tutkija Sam Watson toteaa.