Pitkässä ja perinpohjaisessa mielipidekirjoituksessaan Kissinger muistuttaa, ettei ole olennaista, kuinka sota saa alkunsa, vaan se, mihin se päättyy. Hän kertaa Ukrainan monisatavuotisen historian, sen poliittiset ja uskonnolliset kytkennät niin länteen kuin itäänkin ja tiivistää tulevaisuuden neljän kohdan ohjelmaan.
Kissingerin omasta mielestä ohjelma olisi sopusoinnussa eri osapuolten arvojen ja turvallisuusetujen kanssa. Ukrainalla pitäisi hänen mielestään ensinnäkin olla oikeus valita vapaasti taloudelliset ja poliittiset kytkentänsä, myös Euroopan kanssa.
– Ukrainan ei pitäisi liittyä NATO:n jäseneksi. Tämän kannan otin jo seitsemän vuotta sitten, kun asia edellisen kerran tuli esille, Kissinger painottaa toiseksi.
Kolmanneksi hän pitää tärkeänä, että Ukrainan pitäisi voida vapaasti muodostaa sellainen hallitus, joka kuvastaa kansan tahtoa. Viisaat johtajat voisivat sitten harjoittaa maan eri osien välistä sovinnollista politiikkaa.
– Kansainvälisesti heidän olisi pyrittävä Suomeen verrattavissa olevaan asemaan, jossa kansa ei jätä mitään epäilyksiä sen täydellistä riippumattomuutta kohtaan tai lännen kanssa useimmilla aloilla tehtävää yhteistyötä kohtaan, kuitenkin välttäen huolellisesti institutionaaliset vihamielisyydet Venäjän kanssa, Kissinger kirjoittaa.
Nykyisen maailmanjärjestyksen sääntöjen kanssa ristiriidassa on Kissingerin mielestä Krimin liittäminen Venäjään. Hän järjestäisi asian toisin:
– Venäjä voisi tunnustaa Ukrainan suvereniteetin Krimillä. Ukraina taas voisi vahvistaa Krimille autonomisen aseman sallimalla siellä pidettävät vaalit kansainvälisten tarkkailijoiden läsnä ollessa. Prosessi käsittäisi lisäksi sen, että Venäjän Mustanmeren laivaston asemaa Sevastopolissa ei kyseenalaistettaisi.
Kissingerin mielestä kyse on periaatteista, ei lopullisista ohjeista.
– Alueen tuntevat ihmiset tietävät, että kaikki ratkaisut eivät maistu kaikille. Kyse ei olekaan ehdottoman tyytyväisyyden, vaan tasapainoisen tyytymättömyyden testaamisesta. Ellei näihin periaatteisiin pohjaavaa ratkaisua saavuteta, suunta kohti vastakkainasettelua kiihtyy, Kissinger arvelee.