Suomessa kirkot ovat olleet eri tavoin aktiivisia turvapaikanhakijoihin liittyvissä kysymyksissä.
Julkisuudessa ovat eniten näkyneet kuitenkin tempaukset, kuten kielteisten turvapaikkapäätösten ääneen lukeminen osassa pääkaupunkiseudun kirkkoja sekä joidenkin kirkon työntekijöiden näkyvä protestointi Afganistanin pakkopalautuslentoa vastaan ja tässä yhteydessä jopa viranomaistoiminnan vastustaminen.
Monet kirkot ovat myös majoittaneet turvapaikanhakijoita syksyn 2015 jälkeenkin, mikä on herättänyt kysymyksiä paperittomien ”piilottelusta” tai ainakin laittomasti maassa oloon kannustamisesta. Yömajoitusta järjestäneet kirkot ovat korostaneet ovien olleen yhtä lailla auki keille tahansa hädänalaisille myös suomalaisille asunnottomille.
Kaikkia kirkon toimet eivät ole kuitenkaan miellyttäneet. Kun pääkaupunkiseudulla jumalanpalveluksissa luettiin huhtikuussa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, kokoomuksen entinen kansanedustaja Kimmo Sasi tunnustaa harkinneensa jopa kirkosta eroamista. Hänestä tällainen toiminta, jossa ”tarkoituksella pyritään osoittamaan viranomaisten päätökset vääriksi”, ei kuulu kirkolle. Sasi kritisoi kirkkoja myös laittomasti maassa olevien majoittamisesta.
– Kirkon tehtävä on suojella hädänalaisia, mutta sellaista mielikuvaa ei pidä luoda, ettei yhteiskunnassa tarvitse noudattaa laillisia päätöksiä, koska tämä on erittäin vaarallista. Jos tällainen hyväksytään yhdessä asiassa, se voi levitä muuallekin, hän katsoo Nykypäivä-lehden haastattelussa.
Kirkon toiminta ja kannanotot liittyen turvapaikanhakijoihin jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Tämä selviää myös Nykypäivä-lehden kyselystä, johon vastasi sähköpostitse noin 2 800 lukijaa kesäkuussa.
Vajaa puolet eli 47 prosenttia oli ”täysin” tai ”jokseenkin samaa mieltä” väitteestä, jonka mukaan kirkon toiminta ja kannanotot liittyen turvapaikanhakijoihin ovat olleet paikallaan.
Toista mieltä oli 45 prosenttia kyselyyn vastanneista.
”Yksityisten ihmisten, yhteisöjen ja kirkon auttamisten luulisi herättävän poliittiset päättäjät muuttamaan turvapaikkapolitiikkaa myönteisemmäksi. Kirkko on toiminut aivan oikein ja toivottavasti toimii jatkossakin aktiivisesti”, painotti yksi kyselyyn vastanneista.
”Uutta kirkon nykyaikaisessa toiminnassa on avoin kannatus lainvastaiselle toiminnalle, kunhan sille vain julki lausutaan hyvä tarkoitus”, katsoi taas kirkon toimintaa kritisoiva lukija.
Monet Nykypäivän kyselyyn vastanneista korostivat, kuinka kirkon on elettävä aktiivisesti tässä ajassa ja otettava kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kristillisen etiikan pohjalta. ”Turvapaikanhakijat eivät ole vain taloudellinen, käytännöllinen ja juridinen ongelma vaan he ovat ennen kaikkea inhimillisiä ihmisiä”, muistutti yksi lukija.
Toiset sen sijaan pitivät kirkon auttamispolitiikkaa lyhytnäköisenä ja vääränä: kirkolla ei ole ammattitaitoa selvittää turvapaikanhakijoiden taustoja, kirkko voi lietsoa hyvää tarkoittavalla toiminnallaan vain turhaa toivoa ja vaikeuttaa kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden paluuta entisestään.
Onko kirkko joutunut jäsenkadossaan paniikkiin?
Kokoomuksen Kimmo Sasi kertoo pysähtyneensä viime aikoina pohtimaan, ”mitä tehtävää Suomen evankelis-luterilainen kirkko tänä päivänä oikeastaan toteuttaa”?
Sasi epäilee, ettei kirkko tunnu tietävän tätä oikein itsekään ja on jäsenmäärän laskiessa joutunut jonkinlaiseen ”paniikkiin”.
Sasi arvioi kirkon otaksuvan voivansa säilyttää joka tapauksessa niin sanotut perusjäsenensä, jolloin se pyrkii kosiskelemaan uusia sekä niitä, jotka miettivät, jättääkö kirkon vai eivät. Hän antaakin ymmärtää, ettei kirkon aktiivinen toiminta turvapaikanhakijoiden suhteen ole täysin pyyteetöntä:
– Tämä (jäsenten kalastelu) johtaa helposti siihen, että kirkko pyrkii ehkä tietoisesti häivyttämään uskonnollista, vakaumuksellista otettaan ja keskittymään uusille alueille, kuten pakolaispolitiikkaan, jossa se voisi saavuttaa suosiota, hän puntaroi ja jatkaa:
– Sen sijaan kirkolle aiemmin äärimmäisen tärkeät asiat, kuten perheyhteisö ja perheen kasvattaminen, niistä kirkko ei puhu minusta tänä päivänä juuri ollenkaan. Kirkoissa ehkä koetaan, että näistä puhuminen ainakin perinteisessä mielessä on konservatiivista eikä sovellu tähän aikaan.
Sasi näkee kirkon tulevaisuuden ”suhteellisen synkkänä”:
– Jos kirkolta puuttuu profiili ja liikutaan vain ajan mukana, kyllä tämä vähitellen johtaa siihen, että jäsenkunta katoaa evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Ei ole mitään aluetta, johon kirkolla ei olisi sananvaltaa
Mikä sitten on kirkon tärkein tehtävä tässä yhteiskunnassa? Tamperelainen emerituspiispa Juha Pihkala näkee sen kaksijakoisena.
– Kirkon tärkein tehtävä on kohdata ihmiset heidän peruskysymyksissään, jotka liittyvät syyllisyyteen, kuolemaan ja elämän tarkoitukseen. Toinen ulottuvuus on oikeus puhua siitä, mikä tässä maailmassa on kirkon peruslähtökohtien mukaan väärin. Missä tapahtuu epäoikeudenmukaisuutta, ihmisarvon riistoa ja muuta tämänkaltaista, Pihkala pohdiskelee.
Mitä tulee kirkon asemaan turvapaikkapolitiikassa, Pihkalan mielestä ei ole olemassa syytä, miksei kirkko saisi arvostella viranomaisia tai julkista valtaa tähän liittyen.
– Koska kristillisen uskon pohjalta koko maailma kuuluu Jumalalle, ei ole mitään sellaista aluetta, johon kirkolla ei olisi sananvaltaa.
Kirkkoa on arvosteltu siitä, etteivät sen työntekijät voi tuntea kaikkia turvapaikkaprosesseihin liittyviä yksityiskohtia. Pihkalan mielestä tälläkään perusteella ”ei kenenkään suita pitäisi tukkia”. Hän muistuttaa, että kyse on myös sananvapaudesta ja lähtökohtana on huoli hädänalaisista ihmisistä.
– Tämä (turvapaikanhakijoiden tilanne) on tietysti iso ja vaikea kysymys. On olemassa monenlaisia näkökulmia, miten tähän hätään pitäisi vastata.
Arkkipiispan lausunnot huokuvat vasemmistolaisuutta
Nykypäivän kyselyssä lukijoille esitettiin myös toinen väite, jonka mukaan kirkko on ajautunut viime vuosina poliittisella akselilla enemmän vasemmalle kuin oikealle.
Tämä ei jakanut näkemyksiä yhtä jyrkästi kuin kysymys turvapaikanhakijoista. Enemmistö eli 57 prosenttia yhtyi väitteeseen, mutta iso osa eli 22 prosenttia ei osannut myöskään sanoa kantaansa asiaan.
”Piispojen ja etenkin arkkipiispan lausunnot huokuvat vasemmistolaisuutta. Ei kirkon pidä ottaa kantaa esimerkiksi yhteiskunnan tekemiin säästöpäätöksiin”, katsoi yksi kyselyyn vastanneista. Toinen taas kummasteli, miksi kirkon edustajat antavat lausuntoja taloudesta ja yritystoiminnasta, ”vaikka heillä ei ole mitään kokemusperäistä tai edes koulutuksellistakaan pätevyyttä ymmärtää asioita”.
Toisaalta kirkon asemaa ja suhdetta oikeistovasemmisto-akseliin pidettiin Nykypäivän kyselyssä myös osin ristiriitaisena:
”Oikeiston pitkälle viety markkinatalousajattelu johtaa helposti jännitteiseen tilanteeseen kristillisen etiikan kanssa. Vasemmisto taas edustaa sikäli kirkolle vierasta arvomaailmaa, että se pitää uskoa korostetusti yksityisasiana ja vaatii kirkon loittonemista valtiosta.”
Vuonna 1999 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat Kohti yhteistä hyvää -puheenvuoron hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, jota monet pitävät kirkon vasemmistolaistumisen esiinmarssina.
Paperissa katsottiin muun muassa, että ”kaupallinen ajattelutapa on nopeasti tunkeutumassa myös elämänalueille, joille se sopii huonosti, esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhoitoon”.
Siinä arvioitiin myös, että ”markkinoiden laajentuessa yritykset ovat menestyneet, mutta yhteiskunnat eivät. Yritysten liikevaihdot ovat nousseet, mutta työpaikat vähentyneet”.
– Tiedän erinomaisen hyvin, että se tulkittiin vasemmistolaiseksi paperiksi, mitä se ei ollut, sanoo kannanottoa allekirjoittamassa ollut Juha Pihkala.
Hän huomauttaa, että 1500-luvulta peräisin oleva luterilainen yhteiskuntaetiikka korostaa myös julkisen vallan roolia ihmisten hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumisessa.