Insinöörieversti Lauri Lehtosen ja professori Ohto Mannisen teos Stella Polariksen perintö. Tiedusteluhistoriaa 1944-1950 (Docendo) julkistetaan torstaina, joskin kirja on ollut jo jonkin aikaa myynnissä kaupoissa ja messuilla.
Teos kertoo erittäin salaisen Stella Polaris -operaation osallisten tiedustelumiesten ja -välineistön kohtaloista sodan jälkeen. Yksi yllätystiedoista koskee Britannian salaisen palvelu SIS:n eli MI6:n komentaja Wilfred ”Biffy” Dunderdalea (1899-1990).
Dunderdale toimi myöhemmin James Bond -hahmon luoneen Ian Flemingin työtoverina Britannian laivastotiedustelussa. Flemingin ihailema vakooja vietti ylellistä ja vaarallista elämää, ja hänestä tuli ehkä merkittävin James Bondin esikuva.
Käsin tehtyjä pukuja ja kalvosimia käyttänyt, Odessassa syntynyt ja sujuvaa venäjää puhunut ”Biffy” Dunderdale toimi 1930-luvulla MI6:n asemapäällikkönä Pariisissa. Siellä häntä kuljetettiin ympäriinsä Rolls-Roycella. Myöhemmin hänestä tuli Britannian kunniakonsuli Chicagoon.
Stella Polariksen perintö -teoksen mukaan ”Biffy” Dunderdale paljastuu yllättäen suomalaisten tiedustelijoiden kohtaloiden ohjailijaksi sodan jälkeen.
– Toinen yhteistyösuunta olivat stellistit. ulkopuolisten eli amerikkalaisten käsitys oli, että englantilaiset olivat stellistien johtava liikuttaja. Dunderdalen kertoman mukaan stellistien (suomalaisten tiedustelijoiden) siirto Ranskaan oli järjestetty Ranskan ja Englannin yhteistyöllä. Englanti maksoi puolet sopimuskustannuksista, englantilaisilla oli Dunderdalen kontaktien ansiosta käytettävissään sama materiaali kuin ranskalaisilla, ja Englannissa Bletchley Parkissa työstettiin samaa suomalaisten Tukholmassa mikrofilmaamaa materiaalia, kirjassa todetaan.
Ranskaan oli päätynyt neljä suomalaistiedustelijaa: eversti Aladar Paasonen, eversti Reino Hallamaa, luutnantti Jukka L. Mäkelä ja kapteeni Arvi Korkeakoski.
– Suomalaisille oli maksettu 125 000 kruunua, joista puolet (maksoi) Dunderdale ja puolet Gaudefroy, Jo maaliskuussa 1946 puhuttiin, että Ranskassa olevat neljä (Paasonen, Hallamaa, Mäkelä ja Korkeakoski) siirtyisivät Englantiin ja että koko ”kauppa” oli paljastunut venäläisille näiden tehokkaan tiedustelun ansiosta. Mäkelä ja Korkeakoski eivät kuitenkaan halunneet Englantiin vaan edelleen Yhdysvaltoihin.
Dunderdalen välien ranskalaisiin kerrotaan huonontuneen, kun tämä ei vastoin sopimusta toimittanut Pariisiin tietoja, jotka oli miehitysaikana lähetty englantilaisille.
– Englantilaiset alkoivat tunnustella tai ainakin vihjailla stellistien siirtämistä Yhdysvaltain huomaan. Kun Paasonen ja Hallamaa vuoden 1946 syksyllä joutuivat politiikan myrskyyn, brittien kiinnostus laimeni lopullisesti. Daily Mailin Euroopan painos liittyi innokkaasti everstikaksikon paheksujiin. Tukholmassa Englannin tiedustelun edustajat alkoivat vuoden 1946 lopulla everstien kadottua kuvasta jopa lähentyä stellistejä.
LUE MYÖS:
Näin kävi, kun neuvostovalvojat saapuivat Mikkelin päämajaan