Entinen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) arvioi, että eduskunnan käsittelyssä olevassa sote-uudistuksessa on useita kohtia, jotka voivat olla perustuslain näkökulmasta ongelmallisia.
– Kun käydään koko esitystä lävitse, kyllä siinä perustuslaillisia ongelmia on ja paljon pohdittavaa. Sitten on kysymys siitä, missä tilanteissa valiokunta katsoo, että hallituksen esitystä on ehdottomasti korjattava, Kimmo Sasi sanoo Verkkouutisille.
Sasi toimi kansanedustajana pitkään perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen sote-esityksellä rajoitettaisiin merkittävästi ostopalveluja ja mahdollisuuksia hankkia palveluita yksityisiltä tuottajilta. Hallituksen mukaan lakiesitys on laadittu perustuslakivaliokunnan viime vaalikaudella antamien lausuntojen reunaehtojen mukaan.
Kriitikoiden mukaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen esityksestä annettuja lausuntoja ei voida suoraan soveltaa Marinin hallituksen esitykseen, joka ei sisällä valinnanvapautta.
– Siitä olen pikkuisen eri mieltä. Ei lausuntoja missään tapauksessa voida jättää huomioon ottamatta, mutta se ei tarkoita sitä, että tulkinnat olisivat tässäkin tilanteessa juuri sellaisenaan sovellettavissa, Sasi sanoo.
Samaan hengenvetoon hän lisää, että hallituksen tulkinta aiemmista perustuslakivaliokunnan lausunnoista on ollut äärimmäisen tiukka.
– Ne ovat menneet jopa pidemmälle kuin perustuslakivaliokunnan aikaisemmat tulkinnat siinä, mitä yksityinen voi tehdä ja mitä se ei voi tehdä, Sasi sanoo.
Järjestämisvastuu ymmärretty väärin
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Sasin mukaan järjestämisvastuu on ymmärretty hallituksen esityksessä jossain määrin väärin. Järjestämisvastuu ei hänen mukaansa tarkoita sitä, että julkisen vallan olisi myös tuotettavat palvelut kansalaisille.
– Järjestämisvastuu tarkoittaa sitä, että jollakin tavalla pitää organisoida, että tuotanto on kunnossa. Tähän asti kuntalakia ja valtion tehtäviä on tulkittu sillä tavalla, että yksityinen voi tuottaa vaikka kaiken.
Sasin mukaan Sipilän hallituksen aikana perustuslakivaliokunta kuitenkin tulkitsi, että julkisen palvelun tuotantoa pitää olla siinä määrin, että jos syntyy katastrofitilanne, julkinen valta voi omalla organisaatiollaan tarjota välttämättömimmät palvelut.
– Niin kuin hallituksen esityksen perusteluissakin todetaan, on vaikea sanoa, kuinka suuri sen määrän pitäisi loppujen lopuksi olla. Sitä joudutaan tämän uudistuksen yhteydessä arvioimaan.
Sasi huomauttaa, että Suomessa on myös elinkeinovapaus on perusoikeus, eikä hallituksen esitystä ole arvioitu lainkaan suhteessa elinkeinovapauteen.
Suurin kysymys on: heikkenevätkö palvelut?
Sasin mukaan sote-uudistuksen arvioinnissa rakenteellisesti kaikkein suurin kysymys on se, heikkenevätkö palvelut, jos tuotantoa rajoitetaan pääasiassa julkiselle sektorille.
Taustalla logiikkana on se, että jos yksityisten palveluiden käyttämistä rajoitetaan, niin sen seurauksena jonot saattavat kasvaa merkittävästi ja palvelut heikentyä. Kehitys voi myös olla erilaista eri alueilla, jolloin yhdenvertaisuuskin heikentyy.
– Jos palvelut heikkenevät, on täysin selvää, että tämä esitys on perustuslain 19 §:n vastainen. Silloin rakennetta täytyy muuttaa, Sasi sanoo.
Silloin Sasin mukaan luonnollista olisi, että esitys palautettaisiin hallitukselle valmisteltavaksi.
– Eduskunnassa sen korjaaminen ei ole oikein mahdollista, vaan se edellyttäisi hallituksen täydentävää esitystä, niin kuin Sipilän hallituksen aikanakin tehtiin.
Paranevatko palvelut, jos sairaala lakkautetaan?
Sote-lakiesityksen mukaan yksityisten palveluntuottajien kanssa jo tehtyjä hankintasopimuksia voitaisiin mitätöidä ja irtisanoa tai neuvotella uudelleen.
Sasi pitää mielenkiintoisena kysymyksenä, voidaanko sopimukset määrätä päättyviksi jo vuonna 2026.
– Meillä on kuitenkin sopimusvapaus, josta pitäisi pitää kiinni. Järjestelmän yhdenmukaisuus ei välttämättä riitä, että ne voidaan määrätä päättymään, vaan pitäisi saada paremmat palvelut uudella järjestelmällä, Sasi sanoo.
Hän haluaisi nähdä, miten esimerkiksi Länsi-Pohjan ulkoistuksen osalta osoitetaan, että palvelut paranevat ja ovat yhdenvertaiset verrattuna muuhun maahan, jos alueelta lopetetaan sairaala yksityisen palvelutuotannon loppuessa.
Omalaatuinen tulkinta lääkärin päätöksistä
Hallituksen esityksessä tulkitaan, että lääkärin päätös on julkinen hallintotehtävä.
– Mielestäni hallituksen esityksessä on väärin tulkittu, mikä on julkisen vallan käyttöä terveydenhuollossa. Sen seurauksena katsotaan, että julkisen vallan pitäisi suurelta osin tuottaa palvelut ja sillä rajoitetaan yksityisten palveluiden tuotantoa.
Sasi toteaa, että Korkein hallinto-oikeuskin kiinnitti syksyllä antamassaan lausunnossa huomiota siihen, että potilaan hoidontarpeen arvioinnin, sairauksien diagnosoinnin ja hoitotoimenpiteiden katsominen julkisiksi hallintotehtäviksi ei vaikuta oikeudellisesti kestävältä.
– Tähän asti lähtökohta on ollut se, että lääkäri neuvoo potilasta, ja potilas tekee viime kädessä päätökset. Nyt katsotaan, että lääkäri tekee päätöksiä potilaan puolesta. Tulkinta on omalaatuinen eikä vastaa kansainvälistä käytäntöä, Sasi toteaa.
Uudenmaan hyväksyminen olisi poikkeuksellista
Yksi suuri kysymys on myös Uudenmaan erillisratkaisu. Sasin mukaan on kansainvälisestikin hyvin poikkeuksellista, jos perustuslakivaliokunta hyväksyy ratkaisun, jossa Uudellamaalla on oma, muusta maasta poikkeava järjestelynsä.
Uudellamaalla sote-palveluiden järjestämisvastuu siirrettäisiin neljälle hyvinvointialueelle, Helsingin kaupungille sekä osin HUS-yhtymälle.
– Erikoista on se, että kaikkialla muualla erikoissairaanhoito kuuluu samalle hyvinvointialueelle, mutta Uudellamaalla on erillinen HUS, jonka kanssa hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki tekevät omat sopimuksensa, Sasi sanoo.
Hänen mukaansa Uudenmaan erillisratkaisu ei ole linjakas. Lisäksi se asettaa hallinnon sekaannuksen tilaan, koska ratkaisu ei ole yhdenmukainen koko valtakunnassa.
– Se on korjattavissa sillä, että Uudellamaalla on vain yksi hyvinvointialue, Sasi toteaa.
Tämäkin tarkoittaisi sitä, että hallituksen lakiesitykseen täytyisi tehdä erittäin suuria muutoksia.
Itsehallinto edellyttää verotusoikeutta
Sasin mukaan hyvinvointialueet eivät myöskään täytä perustuslain itsehallintoalueen asettamaa vaatimusta.
– Tunnusmerkki itsehallintoalueelle on se, että pitää olla oma verotusoikeus. Ja kyllä pitäisi olla myös mahdollisuus ottaa velkaa.
Hallituksen esityksessä velanotto on sidottu valtioneuvoston hyväksyntään.
– Omaa taloutta ei ole, vaan itsehallintoalueet ovat valtion sääntelemän talousraamin puitteissa. Minun mielestäni on täysin selvää, että tämä malli ei ole perustuslain mukainen.
Sasi toteaa, että Sipilän hallituksen esityksessäkään maakunnilla ei ollut verotusoikeutta, ja perustuslakivaliokunta hyväksyi sen juuri ja juuri.
– Silloinkin oli hyvin voimakas ohjaus valtiovallan taholta maakuntiin. Sanoisin, että ohjaus on nyt vielä tiukempi. Kun se juuri ja juuri meni lävitse edellisen hallituksen aikana, niin kyllä tässä uudelleen joudutaan pohtimaan sitä, täyttääkö tämä esitetty malli itsehallintovaatimusta.
Hallituspuolueiden kesken on kuitenkin jo poliittinen sopu maakuntaverosta, ja Sasin mukaan tämä voidaan huomioida perustuslakivaliokunnassa.
– Jos verotusoikeus annetaan, silloin perustuslakivaliokunnan aika vaikea sanoa, että ne eivät olisi itsehallinnollisia alueita, Sasi toteaa.