Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 2003-2011 toiminut entinen kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi kirjoittaa perustuslainmukaisuudesta Verkkouutisten blogissa.
Kimmo Sasin mukaan nykyisin perustuslakivaliokunnassa ”nuoret tutkijat esittävät muutaman ihmisoikeusratkaisun, vetävät niistä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja esittävät hyvin ehdottomia kantoja omana tulkintanaan perustuslaista”.
– Kuvaava esimerkki on perustuslakivaliokunnan käyttämien asiantuntijoiden perustuslakiblogissaan esittämä kanta soteuudistuksesta ja maakuntien lukumäärästä. He totesivat: ’18 sotealueen ratkaisu joutuisi viimeistään perustuslakivaliokunnassa vakaviin ongelmiin’. He perustelivat kantaansa sillä, että 18 maakuntaa ei kykene antamaan kaikille yhdenvertaisia terveyspalveluja ja että enintään 12 maakuntaa kykenee siihen. Tieteellinen evidenssi asiassa perustui tv-uutisiin, Kimmo Sasi kirjoittaa.
Sasi huomauttaa oikeuskanslerin olevan huolestunut perustuslakitulkintojen kehittymisestä. Hän totesi kertomuksessaan vuodelta 2015, että tasapaino oikeuden ja politiikan välillä järkkyy myös, jos ”perustuslakiasiantuntijat katsovat voivansa antaa tieteellisiä vastauksia kysymyksiin, jotka ovat poliittisia”.
– Perustuslain tulkinta voi tosiaan olla myös hyvin erilaista. Sosialistisissa diktatuureissa oli jopa vahvemmat perusoikeudet perustuslaissa kuin länsimaissa. Mutta niitä tulkittiin hyvin eri tavalla. Demokratia oli, mutta se oli kansan hyväksi toimivaa kansandemokratiaa. Sananvapaus oli, mutta kiihottaminen muita ja yhteiskuntaa vastaan oli rangaistavaa. Siksi tulkinta ja sen filosofinen ja historiallinen perusta on ratkaisevan tärkeä, Sasi erittelee.
Hänen mukaansa nuoremmat tutkijat tulkitsevat perustuslakia deduktiivisesti, jolla voidaan aina päätyä haluttuun lopputulokseen.
– Kehittymättömyyden osoitus on, että Suomessa perustuslakiarvioinnissa ei avata arvostuksia ja filosofiaa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että nykyisin kovasti käytetyssä yhdenvertaisuudessa ei kerrota edes sitä, onko kyse lähtökohtien vai lopputuloksen yhdenvertaisuudesta.
Soteuudistuksessa yhdenvertaisuus on Kimmo Sasin mukaan nostettu terveydellisten perusoikeuksien rinnalle.
– Nyt jotkut tutkijat väittävät, että terveyspalvelujen valinnanvapaus on ristiriidassa yhdenvertaisuuden kanssa. Tämä yhdenvertaisuusnäkemys lähtee siitä, että missään maan osassa ei saa saada parempia palveluita kuin maan heikoimmassa osassa. Kutsuisin tätä sosialistiseksi yhdenvertaisuusnäkemykseksi. Kaikille yhdenvertaisesti mutta heikoimman mukaan.
Länsimainen tasa-arvokäsitys lähtee hänen mukaansa siitä, että riittävät sosiaalipalvelut on turvattava ja erot palveluiden välillä eivät saa olla kohtuuttoman suuria.
– Mutta halu parantaa palveluita terveydenhuollon yksiköissä on sallittava. Sitä paitsi juuri valinnanvapaus turvaa oikeuden valita se parempi vaihtoehto ja siten edistää todellista yhdenvertaisuutta.
Sasi kirjoittaa, että ”monet nuoremmat tutkijat ovat väittäneet, että eduskunta ei voi tehdä säästöpäätöksiä, koska ne heikentävät sosiaalisia perusoikeuksia. Tämä väite on puhtaasti poliittinen”.
– Jo perusoikeusuudistuksen perusteluissa todettiin, että sosiaaliset etuudet ovat aina riippuvaisia yhteiskunnan taloudellisesta kantokyvystä ja etuuksien leikkaaminen on poliittisen harkintavallan piirissä. Tämän kannan perustuslakivaliokunta on kaikkien säästölakien kohdalla aina todennut. Nämä perustuslakilähteet täysin sivuuttavia tutkijoita voisi kutsua perustuslakipopulisteiksi. Perustuslakia käytetään sen tulkintatradition vastaisesti glorian hankkimiseksi itselle heikkojen puolustajana. Se on puhdasta populistista politiikkaa.