Selvitysmies Jukka Ahtela luovutti työelämän salassapito- ja kilpailukieltosopimuksia koskevan selvityksensä työministeri Jari Lindströmille (sin.) työ- ja elinkeinoministeriössä Helsingissä tiistaina.
Ahtelan mukaan kilpailukieltosopimuksien käytössä voidaan yksittäistapauksissa puhua jopa väärinkäytöksistä, mutta ehkä yleisempi ilmiö on jonkinasteinen standardisoitu käytäntö. Tällöin hänen mukaansa jää usein arvioimatta, täyttyykö lain edellyttämä erityisen painavan syyn edellytys.
Sinänsä kilpailukieltosopimus on Ahtelan mielestä oikein käytettynä yrityksille tarpeellinen väline salassa pidettävän tiedon suojaamiseksi ja kilpailuaseman turvaamiseksi. Sopimuksia koskeva käytäntö ja oikeustila eivät Ahtelan mukaan vaikuta olevan erityisen ongelmallisia, eikä tarvetta säätelyn muutoksiin ole.
Insinööriliiton mielestä selvitys tunnustaa niihin sisältyviä ongelmia, mutta jättää niiden ratkaisemisen edelleen ilmaan.
– Jukka Ahtelan selvitystyön jälkeen on ryhdyttävä valmistelemaan kilpailukieltosopimusten käytön selvää tiukentamista. Salassapitosopimusten pitää riittää turvaamaan yrityksille tärkeiden liikesalaisuuksien säilymisen ja toiminnan häiriöttömän jatkumisen, toteaa Insinööriliiton lakimies Satu Tähkäpää.
Lindström kertoikin selvityksen julkistamisen jälkeen, että hän asettaa syksyllä työryhmän pohtimaan lainsäädännön muutostarpeita.
Turhista ja työmarkkinoilla koko ajan yleistyneistä kilpailukieltosopimuksista on Tähkäpään mielestä syytä luopua kokonaan.
– Niihin liittyy paljon oikeudellisia ongelmia. Voidaan perustellusti kysyä, onko kilpailukieltosopimuksia koskeva lainsäädäntö EU:n työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaista. Sopimukset myös rajoittavat perustuslain mukaista oikeutta hankkia toimeentulo valitsemallaan työllä.
Myös Akava pitää ensisijaisena vaihtoehtona jatkotyössä kilpailukieltosopimusten kieltämistä kokonaan.
– Talouskasvun tukemiseksi tarvitsemme toimivammat työmarkkinat, jossa työntekijöiden liikkuvuutta ei rajoiteta nykyiseen tapaan. Työpaikan vaihtamista ei pidä kieltää sopimuksilla, arvioi Akavan vastaava lakimies Vesa Vuorenkoski.
Hän huomauttaa, että Ahtelan selvityksessä ei ole ehdotuksia työntekijöiden salassapitosopimusten lainsäädännöllisen aseman selkiyttämiseksi ja sopimussakkojen villien käytäntöjen rajoittamiseksi.
– Selvityksessä ei ole myöskään analysoitu, mihin tarvitsemme päällekkäisiä kilpailukielto- ja salassapitosopimuksia. Salassapitosopimuksia koskevat ehdotukset ovat selvästi pettymys, Vuorenkoski toteaa.
Tähkäpään mukaan moni asiantuntija ei vaihda kilpailukieltosopimusten ja niihin liittyvien sanktioiden takia työpaikkaa. Hänen mielestään kilpailukieltosopimusten kieltäminen lisäisi työmarkkinoiden joustavuutta ja parantaisi yritysten tuottavuutta.
– Ahtelan selvityksen mukaan myös yrityksissä on huomattu sopimuksiin liittyvät sudenkuopat. Jos Suomi aikoo tavoitella innovatiivista, vahvaan osaamiseen nojaavaa ja tuottavaa työelämää, kilpailukieltosopimukset kielletään, Tähkäpää painottaa.
Salassapitosopimukset ovat Ahtelan selvityksen mukaan käytännössä tulleet osaksi normaalia yritysten henkilöstöpolitiikkaa. Niitä tehdään lähes kaikilla aloilla ja koskettavat nykyään perinteisen johdon ja asiantuntijoiden lisäksi myös suorittavaa porrasta.
Akavan mukaan esimerkiksi useammassa kuin joka toisessa uudessa ekonomin työsuhteessa on kilpailukieltosopimus.
– Turhien kilpailukieltosopimusten karsiminen tekisi työmarkkinoista joustavammat, ja osaaminen olisi kansantalouden kannalta tehokkaassa käytössä. Eduskunnassa on jo vireillä kansanedustaja Saara-Sofia Sirenin (kok.) lakialoite asian ratkaisemiseksi, jatko on kiinni poliittisesta tahdosta, toteaa Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Riku Salokannel.
Kilpailukieltosopimuksella rajoitetaan työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus, jos mahdollinen uusi työnantaja harjoittaa kilpailevaa toimintaa nykyisen työnantajan kanssa. Sopimuksella voidaan myös rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa kilpailevaa toimintaa.
Lue myös:
Kilpailukieltoja tehdään löysin perustein