Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korholan mukaan ”tiede on ajautunut vakavaan kriisiin”.
– Tieteen perusidea on yksinkertaisuudessaan upea: esitä kysymys, tutki kysymääsi asiaa objektiivisesti ja löydä vastaus. Sen jälkeen toista tutkimus. Nykyisin tieteessä toimitaan enää harvoin tämän ihanteen mukaisesti. Pääosa huomiosta on siirtynyt siihen, kuinka paljon tutkimusrahoitusta on onnistuttu hankkimaan, kuinka monta tieteellistä artikkelia on julkaistu ja kuinka hyvin tulokset näkyvät julkisuudessa, Korhola kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan.
Korholan mukaan tutkijat pitävät rahaa tieteen laadun heikkenemisen tärkeimpänä syynä. Hän kirjoittaa, että ”tutkimukseen suunnatun valtion perusrahoituksen vähentyessä ja tutkijoiden määrän lisääntyessä yliopistot ovat yhä enemmän riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta.”
– Kilpailu ulkopuolisesta rahoituksesta pakottaa tutkijoita julkaisemaan paljon ja nopeasti. Tämä ajaa tutkijoita jääviysasetelmiin ja johtaa helposti tutkimustulosten merkityksen liioitteluun.
Korholan mukaan lyhytkestoiset apurahat eivät johda korkeatasoisiin tietellisiin löydöksiin.
– Tällaiset löydökset edellyttävät usein vuosien järjestelmällistä työskentelyä. Nykytilanteessa syntyy paine tehdä ”varmaa” tutkimusta, joka tuottaa runsaasti julkaisuja, jotta tutkija olisi taas kilpailukykyinen uutta rahoitusta hankkiessaan.
Hänen mukaansa järjestelmässä ei ole myöskään kannustimia tutkimuksen toistamiselle.
– Rahoittajia kiinnostaa uuden informaation tuottaminen, ei vanhojen tulosten vahvistaminen. Rahoitushakemusten valmistelu on kaikkiaan suunnatonta ajanhaaskausta, joka vähentää varsinaiseen tutkimukseen käytettävissä olevia voimavaroja.
Korhola esittää tutkimukseen suunnatun valtion perusrahoituksen nostamista, jotta tieteen laatu varmistuisi.
– Kriisin syy ei ole tieteessä vaan sitä ylläpitävissä järjestelmissä.