Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhansopimus allekirjoitettiin Tartossa lokakuussa 1920. Kaksi uutta valtiota oli tätä ennen yrittänyt monin tavoin normalisoida välejään.
Vapaussoturi-lehti kirjoittaa Berliinin rauhanneuvotteluista, jotka käytiin kesällä 1918. Niissä Suomi halusi rauhoittaa itärajansa, Saksa oli solminut Neuvosto-Venäjän bolsevikkihallituksen kanssa Brest-Litovskin rauhan, ja Venäjälläkin näytti olevan halua sopuun. Suomessa epäiltiin, voisiko rosvojoukkona pidettyjen ja asemastaan yhä taistelevien bolsevikkien kanssa edes neuvotella. Saksan esimerkkiä silti seurattiin.
Itä-Karjalan kysymys oli ratkaistava, Muurmannin radan kansainvälisen käytön lopettamisesta sovittava ja Nevan kautta päästävä kulkemaan Suomenlahdelle. Venäjältä oli saatava takeet Suomen punaisten vehkeilyn tukemisen lopettamisesta. Laajasta venäläisomistuksesta Suomessa oli sovittava.
Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi nimitettiin ministerivaltiosihteeri Carl Enckell (1876-1959). Bolsevikkien valtuuskunnan johtoon tuli tuoreen neuvostohallituksen Tukholman-lähettiläs, historian hämärään sittemmin unohtunut Vjatseslav (Vatslav) Vorovski, 46.
Vorovski oli Haaparannassa-Torniossa ja Ahvenanmaallakin aikanaan toiminut vallankumouksellinen. Neuvottelujen alla hän korosti lausunnossaan, että Venäjä on suuri maa ja Suomi pieni maa, joka tulisi näkymään neuvotteluissa.
Vjatseslav Vorovskin mukaan oli kuitenkin kansojen itsemääräämisoikeuden perusteella ”vain loogillista ja johdonmukaista, että Venäjän tasavallan kansankomissaarineuvosto julisti Suomen itsenäiseksi”. Jo tuolloin siis esitettiin myöhemmin tutuksi suomalaisille tullut ajatus ”Leninin lahjana” saadusta itsenäisyydestä.
Vorovski raportoi tarkkoja tietoja neuvotteluista ulkoasiain kansankomissaari Georgi Tsitserinille 8.8.1918. ”Suomen valtuuskunta suhtautuu meihin sangen vihamielisesti mielikuvituksellisen suuruudenhulluine vaatimuksineen, ja samalla he nöyristelevät saksalaisille aivan häpeilemättä”, Vorovski kirjoitti. Hän kuvaili Enckellin pokkuroivan poikkeuksellisen nöyristelevästi Saksan keisaria ja ”matelevan”. Vorovski kuvaili puheidensa aiheuttamaa järkytystä ja sanoi sen olleen lystikästä. Suomalaisista syntyy hänen mukaansa ”sangen avuton vaikutelma”.
Muutaman viikon neuvottelujen jälkeen kävi selväksi, ettei Berliinissä saataisi tuloksia. Suomalaiset epäilivät, että kaikki oli ollut teatteria.
– Suomalaisten tuntoja tuskin oli helpottamassa Vorovskin tekemä ehdotus. Venäläisvaltuuskunnan puheenjohtajan mukaan kaikki kiistakysymykset selviäisivät, kun Suomi liittyisi jäsenenä Venäjän federaatioon. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti Euroopan Yhdysvaltoja, sanoi Vorovski, joka siis olisi ollut tekemässä Suomesta yhden neuvostotasavallan, Vapaussoturi-lehti kirjoittaa.
Vjatseslav Vorovski murhattiin myöhemmin 1923 Lausannen konferenssissa 1923, kun venäläispakolainen ampui hänet illallispöytään.
