Eurooppalaiset suurvallat toteuttivat 1800-luvun viimeisellä kolmanneksella ”Afrikan jaon” teknologian, lääketieteen ja viestinnän kehityksen mahdollistettua tutkimusmatkailijoiden ja sotilaiden tunkeutumisen yhä syvemmälle aiemmin saavuttamattomaksi oletettuun sisämaahan, yhdysvaltalainen merisodankäynnin asiantuntija, tohtori Steven Wills kirjoittaa Center for European Policy Analysis –ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Kilpailevien eurooppalaisten suurvaltojen välisten konfliktien uhka – ja kenties myös halu hyödyntää niitä – innoittivat hänen mukaansa Saksan valtakunnankansleri Otto von Bismarckin kutsumaan vuonna 1884 eurooppalaiset valtiot, Yhdysvallat ja Osmanien valtakunnan Berliinin konferenssiin, jonka päämääränä oli Afrikkaan kohdistuvien aluevaatimusten yhteensovittaminen.
Konferenssi merkitsi lähtölaukausta yli 30 vuotta jatkuneille eurooppalaisille valloituksille, jotka jakoivat Afrikan nopeassa tahdissa etupiireihin. Niiden rajat muodostavat Willsin mukaan edelleen perustan suurelle osalle Afrikan nykyistä karttaa.
– Samankaltainen yhdistelmä kehittynyttä teknologiaa, viestintää ja ilmastonmuutosta sekä halu hyödyntää luonnonvaroja on ehkä käynnistänyt vastaavan kilpajuoksun arktiselle vyöhykkeelle, jossa monet valtiot kilpailevat nyt vaikutusvallasta ja hallinnasta aiemmin suurimman osan vuodesta saavuttamattomissa olleella alueella, 20-vuotisen uran Yhdysvaltain laivaston ja sotilastiedustelun upseerina tehnyt Wills sanoo.
Uusi geopoliittinen asetelma kulminoituu hänen mukaansa Grönlantiin, maailman suurimpaan saareen, joka oli länsiliittoutuneille tärkeä jo toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana. Sotilaallisesta näkökulmasta saaren merkitys on edelleen kriittinen.
– Monet pohjoisnavan yli kulkevat ballististen ohjusten lentoradat ylittävät Grönlannin tai kulkevat sen läheltä, mikä tekee siitä ohjuspuolustukselle yhtä tärkeän kohteen kuin mitä se oli aikoinaan potentiaalisille ohjusiskuille. Grönlantiin sijoitetut ohjuspuolustusjärjestelmät voisivat toimia nopeammin ja ehkä tehokkaammin Venäjän tai Kiinan Yhdysvaltoihin kohdistamaa ydinasehyökkäystä vastaan kuin etelämmäs Yhdysvaltojen mantereelle sijoitetut aseet, hän toteaa.
Myös Grönlannin luonnonvarat ovat merkittävät, kuten presidentti Donald Trump on toistuvasti sanonut. Willsin mielestä on helppo nähdä, että Grönlanti, kuten Afrikka 1880-luvulla, ei maantieteellisistä haasteista huolimatta ole enää piilotettu manner ja on todennäköisesti itse valmis öljy- ja mineraalivarojensa aiempaa tehokkaampaan hyödyntämiseen.
– Olisi varmasti parempi, että sen tekevät läntiset demokratiat eikä Venäjä tai Kiina, jotka ovat tunnettuja ekologisten katastrofien aiheuttamisesta maalla ja merellä, hän huomauttaa.
– Afrikan valloitus johti kolonialistiseen ja geopoliittiseen sekasortoon, joka on vaivannut maailmaa toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Historia tulee epäilemättä arvioimaan Grönlannin kehitystä ja sen ympäristön ja väestön kohtelua tämän menneisyyden standardin mukaan. Grönlannin geopoliittinen ja taloudellinen merkitys tulee todennäköisesti 21. vuosisadan aikana kasvamaan, ja maailman johtajien velvollisuutena on varmistaa, että prosessi etenee harkitusti ja vastuullisesti, Wills kiteyttää.
