Työllisyyden ja oman työpaikan taloudellisen tilanteen odotetaan menevän entistä parempaan suuntaan. Arviot työn ja työnteon mielekkyyden muutoksista ovat myönteisempiä kuin pitkään aikaan.
– Ilahduttavaa on, että työpaikoilla tehdään aiempaa systemaattisempaa työtä terveyden ja turvallisuuden eteen. Se on tärkeää, sillä kiire ja töiden epätasainen jakautuminen aiheuttavat stressiä. Toisaalta avoimuuden ja tasapuolisuuden kehittyminen työpaikoilla hyvään suuntaan tukevat myös työssä jatkamista ja työn mielekkääksi kokemista, toteaa tuoreen Työolobarometrin tuloksista työministeri Jari Lindström (sin.).
Avoimuus ja tasapuolinen kohtelu työpaikoilla ovat 2000-luvulla kehittyneet parempaan suuntaan ja suurin osa palkansaajista kokee arvostusta työyhteisössään. Moni kuitenkin kertoo, että työt eivät jakaudu tasapuolisesti ja töitä on liikaa työntekijämäärään nähden.
Kiire aiheuttaa stressiä
Jopa 38 prosenttia palkansaajista koki, että omalla työpaikalla työn määrä ei jakaudu tasapuolisesti työntekijöiden kesken.
Työmäärän epätasainen jakautuminen on ongelma etenkin suuremmilla työpaikoilla. 50−199 työntekijän työpaikoilla sekä tätä suuremmissa organisaatioissa jopa noin puolet vastaajista koki näin. Mikroyrityksissä osuus oli 27 prosenttia ja 10−49 henkilön työpaikoilla 36 prosenttia.
Työskentely tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla on yleistä. Kolmannes tekee näin päivittäin ja toinen kolmannes viikoittain. Kunnissa jopa 41 prosenttia palkansaajista kertoi, että aikataulut ovat tiukat tai työtahti on hyvin nopea joka päivä.
60 prosenttia kokee työnsä henkisesti raskaaksi
Barometrissa on kysytty läpi 2000-luvun palkansaajien näkemyksiä työnsä fyysisestä ja henkisestä kuormittavuudesta sekä työkyvystä työn vaatimuksiin nähden. Muutokset työn rasittavuudessa ovat pieniä. Runsas kolmannes kokee työnsä fyysisesti raskaaksi.
Ikäryhmistä muista eroavat selvästi alle 25-vuotiaat. Heidän joukossaan jopa viidennes on täysin samaa mieltä fyysisestä rasittavuudesta. Nuorimmat vastaajat työskentelevät keskimääräistä useammin palvelu- ja myyntitehtävissä, rakennus-, valmistus- ja korjaustehtävissä sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijöinä eli ammateissa, joissa työ usein on fyysisesti raskasta.
Verrattuna työn fyysiseen puoleen on yleisempää, että kokee työnsä henkisesti raskaaksi. Tästä kertoo jopa 60 prosenttia palkansaajista.
Erityisenä riskiryhmänä voisi nostaa palkansaajat, jotka kokevat työnsä sekä henkisesti että fyysisesti raskaaksi. Näistä kummastakin on täysin tai jokseenkin samaa mieltä 23 prosenttia palkansaajista
Vaikka työ olisi fyysisesti tai henkisesti vaativa, voi työkyky suhteessa näihin vaatimuksiin olla hyvä – ja toisin päin. Työkyvyssä työ- ja yksityiselämä kietoutuvat toisiinsa. Muun muassa työympäristö, työn määrä ja organisointi, johtaminen, terveys, liikunta- ja ruokailutottumukset, unen laatu ja määrä sekä sosiaaliset suhteet töissä ja kotona vaikuttavat toimintakykyyn.
Noin yhdeksän palkansaajaa kymmenestä kokee fyysisen tai henkisen työkykynsä hyväksi. Sosioekonominen asema vaikuttaa vahvasti työkykyarvioihin suhteessa työn fyysisiin vaatimuksiin. Ylemmistä toimihenkilöistä ainoastaan viisi prosenttia sanoo työkykynsä olevan kohtalainen eikä hyvä. Alempien toimihenkilöiden joukossa osuus on runsas kymmenennes ja työntekijöiden joukossa jo reilu viidennes.
Ammatillinen järjestäytyminen yleistä
2000-luvulla muutokset ammatillisessa järjestäytymisessä ovat työolobarometrin mukaan olleet melko pieniä. Sen sijaan taloudellista turvaa työttömyyden varalle on viime vuosina haettu aiempaa useammin pelkästä työttömyyskassan jäsenyydestä.
Palkansaajista miltei kolmella neljästä oli vuonna 2017 ammattiliiton jäsenyys ja lisäksi 17 prosenttia kuului vain työttömyyskassaan. Ainoastaan yksi kymmenestä ei ole ammattijärjestön eikä työttömyyskassan jäsen.
Vuoden 2017 työolobarometrin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen elo- ja syyskuun aikana tekemiin 1[nbsp]693 puhelinhaastatteluun. Tiedot voidaan luotettavasti yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia koko Suomessa ja kaikilla sektoreilla.