Edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin äskettäinen Taiwanin-vierailu on herättänyt kiivasta väittelyä Yhdysvalloissa. Toiset ovat pitäneet matkan korostaneen USA:n sitoutumista Taiwaniin kriittisellä hetkellä, toiset taas varoitelleet Kiinan tarpeettomasta provosoinnista.
Council on Foreign Relations -ajatushautomoa johtavan Richard Haassin mielestä olennaista ei ole Pelosin vierailu itsessään, vaan se, miksi Kiina ei vain tuominnut matkaa, vaan vastasi siihen tuonti- ja vientikielloin, verkkohyökkäyksin ja sotaharjoituksin. Reaktio oli hänen mukaansa huomattavasti kovempi kuin mitä Kiinalta on aiemmin totuttu näkemään.
– Reaktion laajuus ja moniulotteisuus osoittavat, että sitä oli suunniteltu pitkään, mikä viittaa siihen, että jos Pelosin matkaa ei olisi ollut, jotakin muuta tapahtumaa olisi käytetty tekosyynä Kiinan toimien oikeuttamiseksi, Haass arvioi Project Syndicate -lehdessä.
Reaktion taustalla vaikuttaa hänen mukaansa Kiinan yhä kiristyvä sisäpoliittinen ja taloudellinen tilanne. Maan johtajan Xi Jinpingin ensisijaisena tavoitteena on tulla nimitetyksi ennennäkemättömälle kolmannelle kaudelle Kiinan kommunistisen puolueen johdossa, mutta positiivisen talouskehityksen varaan hän ei voi entiseen tapaan enää laskea.
Richard Haass on ennen nykyistä tehtäväänsä toiminut muun muassa USA:n ulkoministeriön poliittisen suunnittelun johtajana, presidentti George W. Bushin Pohjois-Irlannin erityislähettiläänä sekä Afganistan-koordinaattorina.
”Pelote on palautettava”
Kiinan halu kärjistää jännitteitä kuvastaa Haassin mukaan sekä maan kasvavaa valmiutta riskinottoon että Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteiden huonoa tilaa.
– Vaara on ilmeinen. Kun Kiina on ilmoittanut, että sen sotilaallinen toiminta Taiwanin läheisyydessä edustaa uutta normaalia, on entistä suurempi riski, että jokin vahinko riistäytyy käsistä, hän sanoo.
– Vielä vaarallisempi on Kiinan toteamus, että ”rauhanomainen jälleenyhdistyminen” todellisena vaihtoehtona on väistymässä – ei vähiten siksi, että Kiina vieraannutti monet taiwanilaiset rikkoessaan Hongkongia koskeneesta ”yksi maa, kaksi järjestelmää”-sitoumuksensa. Tällaisessa tilanteessa Kiina saattaa katsoa, että sen on toimittava sotilaallisesti Taiwania vastaan tukahduttaakseen Taiwanin tarjoaman demokraattisen esimerkin ja estääkseen sen itsenäistymisen, hän toteaa.
– Mitä siis on tehtävä? Kun Kiina on nyt osoittanut halunsa ja kykynsä käyttää yhä kehittyneempiä sotilaallisia voimavarojaan aiempaa kauempana, pelote on palautettava. On vahvistettava Taiwanin kykyä torjua Kiinan voimankäyttöä, lisättävä Yhdysvaltojen ja Japanin sotilaallista läsnäoloa ja koordinaatiota sekä nimenomaisesti luvattava osallistua Taiwanin puolustamiseen, jos tarve vaatii.
