Palautuksia saattavat hankaloittaa palaajalta puuttuvat henkilöllisyysasiakirjat, takkuava viranomaisyhteistyö vastaanottavan maan kanssa sekä palaajan kielteinen suhtautuminen paluuseen.
Etenkin suurimpien turvapaikanhakijamaiden eli Irakin, Somalian ja Afganistanin viranomaiset saattavat kieltäytyä vastaanottamasta henkilöitä, jotka eivät palaa omasta tahdostaan.
– Alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävä yhteistyö on keskeistä paluiden toteutumisen kannalta. Viime aikoina sekä Suomen hallitus että EU ovat satsanneet erityisesti takaisinottoa koskevien sopimusten aikaansaamiseksi. Takaisinottosopimukset ovat keskeinen väline laittoman maahanmuuton torjunnassa, sanoo sisäministeri Paula Risikko (kok.).
Eurooppalaisittain katsottuna Suomeen ei ole muodostunut suurta laittomasti maassa oleskelevien ryhmää. Tutkimuksen mukaan poliisi on suorittanut maasta poistamiset tähän mennessä tehokkaasti. Suomi on myös myöntänyt tilapäisen oleskeluluvan henkilöille, joiden palauttaminen on katsottu mahdottomaksi.
Tilanne saattaa muuttua, sillä heinäkuun 2015 lainsäädäntömuutoksen jälkeen Suomi ei enää myönnä ulkomaalaiselle tilapäistä oleskelulupaa, jos paluu estyy hänestä itsestään johtuvista syistä.
– Suomella on nyt tuhannen taalan paikka jatkaa hyvää työtä, kun palaajamäärät kasvavat. Paluujärjestelmämme vaatii jatkuvaa kehittämistä, jottei yhteiskunnan ulkopuolella elävien ihmisten määrä kasva. Järjestelmän tulee tukea palaajien hyvinvointia heidän kotimaassaan esimerkiksi uudelleenkotouttamiskoulutuksen avulla, toteaa EMN:n Suomen kansallisen raportin laatinut ylitarkastaja Suvi Tiainen.
Tämän vuoden tammi-syyskuun aikana hieman alle 2 500 turvapaikanhakijaa on peruuttanut hakemuksensa kesken prosessin ja halunnut palata kotimaahansa. Samaan aikaan noin 3 500 turvapaikanhakijaa on palannut kotimaahansa joko peruutettuaan hakemuksensa tai saatuaan kielteisen päätöksen.