Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on luonnonsuojeluyhdistyksen valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, ovatko metsästyslaissa ja luontodirektiivissä säädetyt edellytykset suden rauhoituksesta poikkeamiselle täyttyneet.
Kysymys on tapauksista, joissa kahdella erillisellä poikkeusluvalla oli sallittu yhteensä seitsemän suden tappaminen Pohjois-Savossa.
Välipäätöksessään korkein hallinto-oikeus päätti pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa.
EU:n oikeusjärjestelmässä unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta vahvistaa unionin oikeuden oikea, yhdenmukainen tulkinta. Kansallinen tuomioistuin voi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä.
– Unionin tuomioistuimen ratkaisun saatuaan kansallinen tuomioistuin jatkaa asian käsittelyä. Kansallinen tuomioistuin ratkaisee asian lopullisesti ja soveltaa unionin oikeuden tulkinnan osalta ennakkoratkaisua sitovana, oikeusneuvos Kari Kuusiniemi korkeimmasta hallinto-oikeudesta kertoo.
Ylimmillä tuomioistuimilla, joiden päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on velvollisuus saattaa kysymys EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näin silloin, kun kysymys asiassa sovellettavana olevan unionin oikeuden säännöksen oikeasta tulkinnasta ei ole selvä tai aiemmalla ennakkoratkaisulla selvitetty.
Pohjois-Savon tapauksissa korkein hallinto-oikeus pyytää unionin tuomioistuimen kantaa EU:n luontodirektiivin poikkeamisartiklan tulkinnasta.
Kari Kuusiniemen mukaan kysymys on siitä, onko ns. kannanhoidollinen metsästys direktiivin mukaan mahdollista, kuinka vaatimusta suden suotuisan suojelutason vaatimuksesta on tulkittava ja onko tappamiselle vaihtoehtoja.
Pohjois-Savon tapauksissa ovat nousseet erityisesti esiin susien aiheuttama turvattomuuden tunne ja pyrkimys ehkäistä salametsästystä kannanhoidollisten poikkeuslupien avulla.