Kokoomuksen meppiehdokkaat ovat tehneet erinomaista, positiivista ja näkyvää kampanjaa eurovaalien alla. Kuten puheenjohtaja Jyrki Katainen aiemmin keväällä linjasi, Kokoomuksella on ehdokkaana ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita rakentamaan parempaa Eurooppa, ei vain kritisoimaan sitä.
Kokoomus tavoittelee parempaa Eurooppaa etsimällä ratkaisuja ja tekemällä työtä hyvinvoinnin ja työpaikkojen puolesta, muun muassa uudistamalla rakenteita, satsaamalla sisämarkkinoihin, neuvottelemalla uusia vapaakauppasopimuksia ja karsimalla turhia sääntöjä.
Kaikilla puolueilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Ehdokaslistoilta löytyy hyvin erilaisia ehdokkaita ja mikäli oma ehdokas ei pääsekään läpi, ääni auttaa siinä tapauksessa muiden saman puolueen ehdokkaiden läpipääsyä. Siksi ajattelinkin avata hiukan sitä, millaisia kantoja eri puolueiden ehdokkaat ovat ottaneet ja millaisissa europarlamenttiryhmissä mepit istuvat.
Europarlamenttiryhmällä on merkitystä, sillä suuressa poliittisessa ryhmässä, kuten EPP- tai sosialistiryhmässä, toimivalla mepillä on paremmat mahdollisuudet saada asioita läpi ison ryhmänsä tuella. Ahkera meppi suuressa ryhmässä saattaa helpostikin olla vaikutusvaltaisempi, kuin yksittäisen jäsenmaan ministeri. Yhdelläkään ryhmällä ei kuitenkaan ole parlamentissa yksinään enemmistöä, eli yhteistyökyky ja määrätietoisuus ovat tarpeen kompromissien löytämiseksi.
Keskustan listalla Olli Rehnin ja Paavo Väyrysen linjaukset ovat täysin päinvastaiset kaikissa keskeisimmissä kysymyksissä Euroopan tulevaisuudesta eurokriisin ratkaisukeinoihin. Lieneekö puolueenkaan linja juuri tätä selvempi? Sama kakofonia jatkuu keskustan parlamenttiryhmän ALDE:n suhteen.
Toisin kuin kotimaassa on annettu ymmärtää, on keskustan ALDE-ryhmä Euroopan parlamentin liittovaltiomyönteisin ryhmä. Keskustan ja ALDE-ryhmän erot maatalousasioissa ovat olleet jo pitkään esillä, minkä vuoksi ei olekaan ihme, että sekä niin Hannu Takkula kuin Paavo Väyrynenkin ovat esittäneet siirtymistä toiseen parlamenttiryhmään.
Demareiden ehdokkaiden EU-linjausten hajonta on myös suuri. Mukana ovat niin euromaiden velkojen yhteisvastuuta kannattava Timo Harakka kuin koko Suomen EU-jäsenyyttä vastustanut Thomas Wallgren. Listalla on toki myös realistisia eurodemareita – ja europarlamentissa sosialistit ovatkin merkittävä toimija.
Suurin jakolinja suhteessa keskustaoikeistolaiseen EPP:hen menee siinä, miten suhtaudutaan valtion rooliin taloudessa ja erityisesti valtiontalouden tervehdyttämistoimiin. Eurososialistien kärkiehdokas Martin Schulz on ollut valmis antamaan velkaantumistahdin jatkua, kun taas keskustaoikeiston Jean-Claude Juncker on vaatinut pitämään kiinni yhdessä sovituista tervehdyttämistoimista ja –tahdista. Vakaus- ja kasvusopimuksen heikentäminen johtaisi jäsenmaiden valtionvelkojen kasvuun ja markkinoiden luottamuksen heikkenemiseen.
Perussuomalaiset eivät vielä tiedä, mihin parlamenttiryhmään he ensi kaudella kuuluisivat, vaikka kyseessä on koko parlamenttityön peruspilari. Nykyisen EFD-ryhmän tulevaisuus on vaakalaudalla eikä ryhmätovereissa ole juuri hurraamista. Iso-Britannian itsenäisyyspuolueen UKIP:n mepit haluavat hajottaa koko unionin, eivät juuri osallistu lainsäädäntötyöhön ja komeilevat poissaolotilastojen kärjessä. Vuonna 2009 valituista UKIP:n 13 mepistä on jäljellä ainoastaan 7.
Toisena ryhmävaihtoehtonaan perussuomalaiset ovat pitäneet esillä konservatiiviryhmää. Suomessa vieraillut konservatiivimeppi Daniel Hannan ehdotti Suomelle eroa eurosta yhteistilaisuudessaan Timo Soinin kanssa. Hannanin tavoitteena on Iso-Britannian ero EU:sta, mikä panee miettimään, onko Suomen ero EU:sta sittenkin perussuomalaisten julkisanomaton tavoite.
Suurinta sekaannusta osoittaa se, että euron pelastuspakettien suurin kriitikko Soini esitti vastikään yhtenä mahdollisuutena liittoutumista italialaiskoomikko Giuseppe Grillon joukkojen kanssa – siitä viis, että Grillo ajaa velkojen yhteisvastuuta.
Moni kaupunkilainen kokee vihreiden ajatukset läheisiksi. Tuntemani vihreät ovat useimmiten symppiksiä ja kivoja, vaikka jotkut heistä saattavatkin olla vähän tosikkoja. Suomessa vihreät ovat visusti varoneet ottamasta kantaa vasemmisto-oikeisto -akselilla. Europarlamentissa vihreät kuitenkin lasketaan parlamentin vasemmistoon kuuluviksi. Ei olekaan yllätys, että moni heidän edustajistaan kannattaa talouskasvua vastustavaa degrowth-liikettä. Yrittäjyyttä arvostavan kannattaakin miettiä, miten nuo arvot suhtautuvat työn ja yrittämisen arvostukseen.
Kokoomuksen neljäs meppipaikka on todella pienestä kiinni. Sillä on myös merkitystä Euroopan tason valinnoille, sillä viimeisten ennusteiden mukaan EPP:n ja sosialistien ero olisi vain noin 10 paikkaa EPP:n hyväksi. Siksi jokainen paikka on tärkeä, ei vain parempaa Eurooppaa rakentavien arvojen vaikutusvallalle Euroopan parlamentissa, vaan myös ratkaisemaan sen, kenestä tulee seuraava komission puheenjohtaja.
Kokoomuksen listalla on erittäin hyviä meppiehdokkaita. Mikäli et ole vielä valintaasi tehnyt, kannattaa miettiä, mitkä ovat kunkin meppiehdokkaan tavoitteet ja miten tärkeiltä ne itselle tuntuvat. Suomella on vain 13 meppipaikkaa ja ne on osattava käyttää hyödyksi niin, että meppimme hyödyttävät paitsi omia äänestäjiään, niin myös koko Suomea. Pätevä meppi voi toimia koko Euroopan-tason merkittävänä vaikuttajana meille tärkeissä asioissa. Siksi onkin tärkeää äänestää sunnuntaina ja vakuuttaa vielä perheesi ja ystäväsikin siitä, että kokoomuslaista ehdokasta äänestämällä teet valinnan uudistushaluisen ja paremman Euroopan puolesta.
Kirjoittaja Antti Timonen on Euroopan parlamentin EPP-ryhmän viestintästrategiayksikön päällikkö.