Keskustaveteraani Seppo Kääriäisen kirja Meikäläisen mukaan (Teos) julkistettiin perjantaiaamuna. Kansanedustaja kirjoittaa hahmottelevansa Suomen tulevaisuuden tietä, tilannetta eduskuntavaalien 2015 aattotunnelmissa ja tietä toisen maailmansodan jälkeen. Mukana on myös jonkin verran henkilöhistoriaa.
Muistelmiaan Kääriäinen ei kirjan mukaan kirjoita milloinkaan, mutta lupaa myöhemmin arvioida seikkaperäisemmin 1980- ja 90-lukujen politiikkaa.
Vaalikirjan oloisessa uutuudessaan Kääriäinen kuvailee, että ”kokoomuksen kaarto oikealle, vallantäyteisyys ja epäsosiaalinen politiikka voivat kuivattaa sen voittohaaveet”.
Keskustan riskinä hän pitää sitä, että ”sisäinen riitely ja vallanahneus palauttaisivat ’vanhan kepun’ ihmisten mieliin, ja lisäpaikat jäisivät tulematta”.
”Sosialidemokraateilla on mahdollisuus herättää ay-liike uudelleen vaalitöihin. Muutoin ongelmana on ollut se, että puolueen tarkoitus on pysynyt hämäränä: vettä ei ole ollut myllyssä (ex-kansanedustaja Pekka Vilkunan kiteytys). On kuitenkin itsensä pettämistä luulla, että sosialidemokraattien aika on takanapäin”, Kääriäinen kirjoittaa.
Reiluun henkeen
Seppo Kääriäisen kirjan mukaan ”vuorineuvosten, kokoomuksen ja mediankin mielitavoite on pitkän aikaa ollut hyvinkin selkeä: muodostetaan vaalien jälkeen porvarihallitus, jatketaan kokoomuksen (Stubbin) johdolla, korvataan demarit ”paremmalla apupuolueella” keskustalla (kuten asia ilmaistiin), pidetään RKP hallitusreessä, ja ehkä kesytellään perussuomalaisetkin tähän juoneen”.
Kääriäisen mielestä Suomessa on pyrkimällä pyritty koko vaalikauden mittaisiin enemmistöhallituksiin. Hänen mielestään Jyrki Kataisen hallituksessa oli alusta lähtien ilmiselvä valuvika.
”Kortit olisi pitänyt katsoa uudelleen Kataisen eron jälkeen, siis joskus alkusyksystä 2014. Se olisi ollut luonteva nikama ottaa ennenaikaisten eduskuntavaalien kautta uusi alku maan politiikkaan. Myönnän, että tämä on silkkaa jälkiviisautta”, Kääriäinen toteaa.
”Voi olla hiipuvan vaalikauden kokemusten ja käänteiden valossa hyvinkin niin, että jatkossa enemmistöhallituksen istuminen koko vaalikauden ajan ei olekaan itsetarkoitus. Jos asioiden hoito jumiutuu, kuten tapahtui vaalikaudella 2011–2015, on maan edun ja politiikan uskottavuuden kannalta parempi puhdistaa pöytä, kysyä kansan kantaa ja aloittaa uusin voimin ja ajatuksinkin”.
Kääriäinen kirjoittaa parhaan vaihtoehdon olevan ”keskinäiseen luottamukseen nojaava, toimintakykyinen ja laajaan yhteistyöhön kykenevä enemmistöhallitus”.
”Hallituspolitiikka ei voi olla alituista vaalikamppailua ja -kampitusta. Luulisi, että tuloksellisella ja reilun hengen hallituspolitiikalla pärjää myös vaaleissa. On siitäkin näyttöjä”.