Luomutiloja tarkastetaan Savolan mukaan kolmesta neljään kertaa vuodessa. Luomutarkastusten lisäksi luomutiloitta tehdään korvamerkkitarkastuksia, ympäristön erityistukitarkastuksia, eläinten tarkastuksia ja tilatarkastuksia. Lisäksi kaikki yhteistyötilat luomutarkastetaan ja mahdolliset 20 muuta tilaa jotka ovat samassa ringissä tuottamamassa rehuja.
Savola sanoo saaneensa useita yhteenottoja, joissa viljelijät ovat miettineet vakavasti luomutuotannon lopettamista.
– Valvonta on toki tarpeellista, mutta sen tarkoituksena tulee olla laadun varmistaminen ja luomutuotantoehtojen toteutuminen. Liika byrokratia ja turhiin tarkastuksiin turhautuminen näkyy viljelijöiden jaksamisessa. Pelolla ohjaaminen ja äärimmäisen pienistäkin inhimillisistä virheistä sakottaminen eivät ole nykyaikaa, eivätkä edistä alan kehittymistä, Savola sanoo.
– Suomea ja suomalaisia on usein moitittu liian lainkuuliaisiksi, joten olisiko myös luomutuotannon valvonnassa luotettava enemmän siihen, että suomalainen viljelijä noudattaa annettuja määräyksiä sekä on tunnollisin ja lainkuuliaisin viljelijä maailmassa, Savola kysyy.
Savola nostaa esiin myös hallituksen luomulain muutosesityksen, jossa rehuomavaraisuus nousee. Nauta- lammas- ja hevostiloilla on 90 % rehusta tuotettava omalla tilalla tai yhteistyössä alueen luomuviljelijöiden kanssa. Savolan mukaan muutosesitys on ylimitoitettu, koska kotieläintilojen tulee lisätä peltopinta-alaa vuosien 2014–2017 aikana ennen rehuomavaraisuusvaatimuksen korotusta Tuottaja ei kuitenkaan voisi käyttää siirtymävaiheen satoa omille eläimilleen. Myöskään rehun väkevyys ei ole korkeatuottoisessa karjassa kotoisella rehulla riittävä, vaan lisäksi joudutaan ostamaan teollista rehua.
– Syksyn eduskuntakäsittelyssä tähän on saatava muutos ja säilytettävä rehuomavaraisuus nykyisellään 60 prosentissa ja sika- ja siipikarjantuotannossa 20 prosentissa. Muussa tapauksessa tavoitteet luomun nostamiseksi 20 prosenttiin Suomen viljellystä peltopinta-alasta voidaan unohtaa.