Keskusta sai kolme vuotta sitten veret seisauttavan vaalitappion, kiilautui hallitukseen ja on sittemmin menettänyt vielä kolmanneksen tappiokannatuksestaan. Tasaista, vaikka loivempaa, on ollut myös vihreiden alamäki. Nämä kaksi noin kymmenen prosentin apupuoluetta ovatkin keskittyneet lähinnä nuhjaamaan keskenään.
Yleensä kisailu auttaa osapuolia, mutta nämä taistelevat metsot eivät ole saaneet aikaan kuin pöllyäviä höyheniä ja molempien laskevaa kannatusta. Kun vuorovedolla kiskotaan mattoa toisen alta, ei kumpikaan saa omaansa ja hallituksen linjauksista tulee kädenlämpöistä huttua.
Eritoten metsäpolitiikan, Suomen talouden tärkeän puujalan ja meidän hiilinielumme, suhteen Suomen hallituksella ei ole linjaa. Kun eriseuraisista puheista ei ota Erkkikään selvää, on seurauksena ettei niitä pian aikaan kukaan kuuntele.
Luonnon ennallistamista koskeva esitys on tästä surullisin esimerkki. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan Suomi tukee esitystä. Keskustalaisten, kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmarin, tulkinnan mukaan Suomi ei tue esitystä. Yhtä mieltä ollaan siitä, että esitys käy kalliiksi. Kalliiksi voi käydä myös linjattomuus.
Keskusta haki sisäpolitiikan irtopisteitä julistamalla, että Suomi on liittynyt neljän maan metsäryhmään. Vihreiden johtaja totesi ettei asiasta ole hallituksessa puhuttu sanaakaan. Yhteistyöjulistus näyttäytyy symbolisena, sillä yhteistyötä ainakin Ruotsin ja Itävallan kanssa on metsäasioissa tehty maailman sivu.
Tumpuloinnin mahdollisuus on myös maatalouspolitiikassa. Ennallistamisesityksen kanssa rinnan etenevä maatalouden torjunta-aineiden rajoittaminen on toinen asia, jossa Suomen olisi olettanut olevan tiukempi. Suomen vähennystavoitteen laskennassa on suoranainen virhe, mutta silti keskustalainen maatalousministeri Antti Kurvinen jätti allekirjoittamatta kymmenen maan vetoomuksen, jossa komissiolta vaadittiin vaikutustenarviointia. Kurvinen tosin kertoo tukeneensa aloitetta neuvostossa.
Oman politiikan ajaminen on nahkeaa, kun hallituksen sisällä on vastustaja, joka roikkuu puntissa kiinni. Ei edisty maatalouden asia, ei metsätalous, muttei parane ympäristön tilakaan. Ei ihme, että omat rokottavat gallupeissa.
Toisaalta ei pääministeripuolueenkaan olisi syytä aidanharjalla istua ja katsella. Kun vakavaa vääntövoimaa tarvitaan Brysselissä, niin pääministeri on se, jota huudetaan apuun. Avulle olisi ollut käyttöä jo valmisteluvaiheessa, jolloin sosialidemokraattien perheeseen kuuluva komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans ohjaili ympäristöesitysten valmistelua. Esitysten hyväksyttävyys olisi paljon parempi, jos niitä valmistellessa olisi huomioitu myös talousvaikutukset, kuten EPP-ryhmä vaati. Paremmalla valmistelulla olisi myös voitu välttää virheet.
Parlamentissa esitysten virallinen käsittely ei ole vielä alkanut, mutta eritoten EPP-ryhmä on hyvin kriittinen niiden suhteen. Parlamentin suurin ryhmä, EPP on jo ilmoittanut sodasta johtuvan ankaran taloustilanteen vuoksi haluavansa lykätä tai jäädyttää esitykset, jotka lisäävät kuluttajien ja yrittäjien kustannuksia. Ennallistamista ja torjunta-aineiden vähentämistä koskevilla esityksillä ei ryhmän mukaan ole hyväksymisen edellytyksiä. Jos hallituspuolueet nuhjaamiseltaan joutavat, niin muutkin suomalaispuolueet voisivat laittaa isommat panokset siihen, että saisivat omat europarlamenttiryhmänsä EPP:n linjoille. Se olisi Suomen maa- ja metsätalouden etu.