Päättyneissä eduskuntavaaleissa oli kuusi vaalipiiriä, joiden viimeisen paikan sai eli pienimmällä vertailuluvulla kansanedustajaksi pääsi keskustan ehdokas.
Keskustan kuuden paikan lisäksi viimeisiä paikkoja meni perussuomalaisille kolme, vasemmistoliitolle kaksi ja Rkp:lle yksi. Heitä voi pitää vaalien ”onnekkaimpina” valittuina.
Viimeiset paikat menivät seuraavasti: Helsinki Mika Raatikainen (ps.), Uusimaa Anders Adlercreutz (r.), Varsinais-Suomi Annika Lapintie (vas.), Satakunta Jari Myllykoski (vas.), Häme Martti Talja (kesk.), Pirkanmaa Tiina Elovaara (ps.), Kaakkois-Suomi Ari Torniainen (kesk.), Savo-Karjala Markku Rossi (kesk.), Vaasa Maria Tolppanen (ps.), Keski-Suomi Petri Honkonen (kesk.), Oulu Ulla Parviainen (kesk.) ja Lappi Markus Lohi (kesk.).
Matematiikan toinen puoli ovat kunkin vaalipiirin ensimmäiset putoajat, jotka saivat vaalipiirinsä suurimman vertailuluvun, jolla ei eduskuntaan ylletty. He olivat siis tavallaan ”epäonnekkaimmat” ehdokkaat.
Ensimmäisiä putoajia tuli Sdp:lle neljä, kokoomukselle kolme, perussuomalaisille kaksi, keskustalle yksi, Rkp:lle yksi ja vihreille yksi.
Ensimmäiset putoajat olivat: Helsinki Terhi Koulumies (kok.), Uusimaa Inka Hopsu (vihr.), Varsinais-Suomi Vilhelm Junnila (ps.), Satakunta Jari Koskela (ps.), Häme Kaisa Lepola (sd.), Pirkanmaa Jouni Ovaska (kesk.), Kaakkois-Suomi Jouni Backman (sd.), Savo-Karjala Tuula Väätäinen (sd.), Vaasa Mikko Ollikainen (r.), Keski-Suomi Mikael Palola (kok.), Oulu Raimo Piirainen (sd.) ja Lappi Heikki Autto (kok.).
Viimeiset valitut ja ensimmäiset putoajat tarjoavat paljon jossittelujen ja pohdintojen aihetta. Esimerkiksi kokoomuksen kolme ensimmäistä putoajaa olisivat päässeet läpi, jos he olisivat saaneet vaalipiireissään yhteensä 2 300 ääntä lisää. Sdp:lla ensimmäisiä putoajia oli siis vielä enemmän.