Verkkouutiset

Keskustan puoluekokous marssi Sotkamossa 10.6.2018. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Keskusta on keskellä ja kateissa – edessä voi olla surkein vaalitulos yli sataan vuoteen

Entinen mahtipuolue on vaarassa kadota porvarilliseen hämärään.

Kannatusvaikeuksissa kärvistelevä keskusta on tekemässä huhtikuun eduskuntavaaleissa historiallisen tuloksen. Jos mielipidemittaukset olisivat totta, keskustalle on tulossa surkein vaalitulos yli sataan vuoteen.

Puolueen suosio on puolittumassa kahdessa vaalikaudessa. Vuoden 2015 vaaleissa keskusta sai 21,1 prosenttia äänistä. Nyt tulos voi jäädä 10–11 prosenttiin.

Koskaan aiemmin suuri puolue ei ole kuihtunut niin nopeasti. Vasemmistoliiton edeltäjän Suomen kansan demokraattisen liiton kutistuminen yli 20 prosentin kannatuksesta alle 10 prosentin puolueeksi kesti viisi vaalikautta.

Keskustan edellinen puheenjohtaja Katri Kulmuni toisteli, että keskusta on keskellä. Hokema paljastaa puolueesta kaksi piirrettä.

Keskellä pysyminen on valtapolitiikkaa. Keskeltä on helpompi toimia joka suuntaan.

Keskustalla on yhä valtapuolueen sielu. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne käytti tätä hyväkseen 2019, kun hän junaili kokoomuksen oppositioon.

Asemointi keskelle tarkoittaa myös sitä, että puolueen politiikka ei ole täysin sen päätettävissä. Paikan säilyttämiseksi linjaa on tarkistettava, kun muut tekevät uusia avauksia.

Valtiovarainministeri on voimahahmo, jolla on parhaat edellytykset osallistua talouspoliittiseen keskusteluun. Tehtävää hoitaa keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko.

Talouspoliittisessa keskustelussa keskusta voisi olla näkyvä osapuoli. Tässä puolue on onnistunut heikosti.

Keskustalla on vaikeuksia vastata yhtenäisesti 2020-luvun haasteisiin. Äänestäjien valintoihin vaikuttavat asiat, jotka hajottavat keskustaa tai ajavat sen nurkkaan.

Keskusta on jakautunut tasa-arvoon tai ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa. Tuoreimpia esimerkkejä ovat eduskunnan käsittelyssä olevat abortti- ja translaki.

Lestadiolaisen herätysliikkeen jäsenillä on vahva asema keskustassa. Erityisen merkittävä se on puolueen suurimmassa piirissä Pohjois-Pohjanmaalla.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ovat keskustalle vaikeita. Valtionhoitaja on välillä sortunut vihreiden vastavoimaksi, joka riitelee kiukkuisesti susien kaatoluvista, Saimaan verkkokalastuksesta ja metsien hiilinieluista.

Mielikuvaa on vahvistanut tuore maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen. Hän on puolustanut näyttävästi kiisteltyä turkistarhausta.

Yleisesti on hyväksytty, että maatalouden päästöjä ja lihan kulutusta pitää ilmastosyistä vähentää. Joillekin se on pelottava tavoite, ja Kurvinen siivosi valmisteilla olevasta hallituksen ruokaohjelmasta mainintoja lihan kulutuksen rajoittamisesta.

Neuvottomuutta lisäävät Paavo Väyrysen Venäjä-myönteiset kannanotot. Hän päässee ehdolle eduskuntaan ilman, että puoluejohto panee miehen järjestykseen.

Keskusta on porvarillisessa hämärässä. Aika on painanut puolueen perinteiset tavoitteet ja toimintatavat horisontin alapuolelle. Valoa riittää yhä ja puolue on havaittavissa.

Aurinko on vielä noussut keskustalle. Viime aikoina puolue on pärjännyt vaaleissa silloin, kun se on ollut hallituksen ulkopuolella. Voitot ovat perustuneet oppositioasemaan ja hallituksen kompurointeihin

Keskustan menestysidea on kateissa. Entisen kepu-toimitsijan lausahdus on osuva: keskusta on ei-sosialistinen, ei-oikeistolainen ja siellä puhutaan ei-ruotsia.

Puheenjohtaja Saarikko on vedenjakajalla. Haluaako hän keskustasta puolueen, jolla on yhteinen näkemys talous- ja sosiaalipolitiikan lisäksi myös arvokysymyksistä, ympäristöstä ja jopa ulkopolitiikasta.

Idea voi löytyä. Onko sille tilausta? Porvarillisella puolella on toinen valtionhoitaja, yksi populistipuolue, konservatiivinen kristillinen puolue ja kaksi liberaaliryhmää.

Uusimmat
MAINOS