– EKP on virittänyt meille velka-ansan, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä sanoo.
Velka-ansa tarkoittaa Penttilän mukaan sitä, että valtio saa velkaa ilmaiseksi ja jopa negatiivisella korolla.
– Kun seuraava hallitus miettii säästöjen ja velanoton suhdetta, on houkutus lisävelkaantumiseen suuri. On helppo ajatella, että mennään vielä velalla ja ryhdytään sitten leikkaamaan vähän myöhemmin, Penttilä sanoo.
Suomen valtion velanoton määrä on Penttilän mielestä huolestuttava kolmesta syystä. Yksi syy on se, että syömävelkaa otetaan koko ajan lisää, vaikka se ei ole saanut kasvua aikaan. Ilman kasvunäkymiä myös mahdollisuudet velan määrän kääntämiseksi laskuun käyvät koko ajan pienemmiksi.
– Jos ja kun korot normalisoituvat jossain vaiheessa, pelkästään se johtaa siihen, että joudumme tekemään nämä korjaavat toimenpiteet erittäin kovan paineen alla, Penttilä sanoo.
Se johtaisi samankaltaiseen tilanteeseen kuin 1990-luvulla.
– Kun kasvu on aiemmin ollut keskimäärin kolmen prosentin luokkaa, tästä eteenpäin on arvioitu kasvun olevan vain yhden prosentin luokkaa.
– Lisävelan, matalan kasvun ja jossain vaiheessa normalisoituvien korkojen yhdistelmä on ansa, johon meidän ei kannata astua, Penttilä sanoo.
Markkinataloudelle mahdollisuus
1990-luvun maailmassa toimi markkinakuri, joka lopulta pakotti nousevien korkojen muodossa Suomen laittamaan taloutensa kuntoon laman oloissa. Euron oloissa markkinakuri ei toimi ajoissa, koska korkotaso määräytyy kollektiivisemmin.
Suomessa korot ovat euro-oloissa pysyneet toistaiseksi hyvin matalina, mutta kuten Kreikan esimerkki osoittaa, korko nousee rajustikin, kun luottamus menetetään.
– Euroopassa velka-ansa on toteutunut ensin Kreikan ja muiden kriisimaiden kohdalla. Kun saa ilman riskiä rahaa, niin totta kai sitä otetaan ja se oli erittäin suuri syy siihen, että euroalue ajautui tähän kriisiin.
Tällä hetkellä Suomi ja Ranska ovat vastaavassa tilanteessa kuin Euroopan tukipakettien syliin ajautuneet kriisimaat ennen velkakriisin laukeamista. Sittemmin samanlaisten virheiden toistumista euroalueella on yritetty ehkäistä lisäämällä euroaluetta koskevia sääntöjä muun muassa six-pack ja two-pack -lainsäädäntöpaketeilla ja fiscal compact -sopimuksella.
Penttilä ei ole vakuuttunut hallinnollisen kurin lisäämisen toimivuudesta.
– Nyt EU yrittää pitää velkaantumisen kurissa hallinnollisesti. Tavoite on hyvä, mutta tuloksena on järjestelmä, jossa markkinatalouden mekanismit ei enää toimi.
– Emme saa tietää enää aidosti, kuinka kansantalouksilla menee, jos katsotaan vain ollaanko hallinnollisesti siinä budjettikehyksessä, mitä EU edellyttää, Penttilä sanoo.
Tilanne muistuttaa 1970–80 -lukujen tilannetta Euroopassa, jolloin puhuttiin niin sanotusta euroskleroosista. Siinä yhdistyivät jäykät työmarkkinat, vähäinen kasvu ja hallinnollisen ohjauksen lisääminen.
Ratkaisuksi Penttilä esittää markkinatalouden lisäämistä. Suunnan kääntämisen pitää kuitenkin tapahtua jokaisessa jäsenmaassa oma-aloitteisesti.
– Päätelmä tästä on se, että lyhyellä aikavälillä tarvitaan kansallisia päätöksiä, joilla julkinen talous saadaan kuntoon, annetaan mahdollisuuksia yrityksille investoida ja laitetaan työmarkkinat kuntoon, Penttilä kiteyttää.