Kepan torstaina julkaisemassa katsauksessa todetaan, että kaikkien kehitysyhteistyörahoitusta käyttävien toimijoiden on pystyttävä raportoimaan läpinäkyvästi ja ymmärrettävästi varojen käytöstä.
Vienninedistämistä vai kehitysyhteisyhteistyötä -katsauksen mukaan tiedonsaanti yksityisen sektorin toimijoilta on puutteellista rahoituksen avoimuuden ja kehitysvaikutusten arvioinnin osalta.
Katsauksessa arvioidaan, että yritysten toimintaa suojaa usein liikesalaisuus ja pakollisen läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden ajaminen on kaatunut voimakkaiden etujärjestöjen vastustukseen.
Ristiriita on katsauksen mukaan suuri, kun käytäntöä verrataan kehitysyhteistyölle yleensä asetettuihin raportointi- ja avoimuusvaatimuksiin.
– Esimerkiksi kehitysrahoituslaitos Finnfundin sijoitukset Afrikkaan on tehty usein pääomasijoitusrahastojen kautta. On vaikeaa hyväksyä, että kehitysyhteistyövaroja ohjataan veroparatiiseihin köyhyyden vähentämisen nimissä, huomauttaa katsauksen kirjoittaja Matti Ylönen Kepan tiedotteessa.
Yksityisen sektorin kehitysvaikutusten arviointi on raportin mukaan ongelmallista myös siksi, että seuranta perustuu lähinnä taloudellisiin tunnuslukuihin. Yleensä ei myöskään tutkita, mitä tuloksia sama kehitysyhteistyövarojen sijoitus olisi tuottanut panostuksena esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon.
Lisäksi Ylösen mukaan nyt ollaan Suomessa siirtymässä pitkäjänteisestä kehitys- ja elinkeinopolitiikasta lyhytjänteiseen vienninedistämispolitiikkaan.
– Tämä suuntaus ei ole sen enempää kehitys- kuin elinkeinopolitiikankaan etu. Jos hankkeet ovat pirstaleisia eivätkä kytkeydy kehitysmaan omaan kehitysohjelmaan, ne voivat pahimmillaan hankaloittaa kehitystavoitteiden saavuttamista, hän toteaa.
Katsauksen suosituksen mukaan Suomen pitäisi varmistettava, että kehitysmaihin tehdyissä investoinneissa, kuten Finnfundin rahoittamissa hankkeissa, noudatetaan keskeisiä yritysvastuuperiaatteita. Lisäksi Ylösen mielestä pitäisi hyödyntää kansalaisjärjestöjen kokemusta kehitysmaiden omaia tavoitteita tukevasta työstä.