Puolustusvoimat käy läpi suurta uudistusta ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön syveneminen on pohjustanut keskustelua turvallisuuspolitiikan suunnasta. Puolustusvoimien entiset komentajat kenraali Jaakko Valtanen, amiraali Jan Klenberg, kenraali Gustav Hägglund ja amiraali Juhani Kaskeala esittivät Nykypäivälle ja Verkkouutisille näkemyksiään Suomen turvallisuuspolitiikasta.
– Puolustusvoimia on rahallisesta niukkuudesta huolimatta kehitetty hyvin, toteaa puolustusvoimia 1990-luvun lamavuosina johtanut Klenberg.
Kenraalien välillä vallitsee myös vankka yhteisymmärrys siitä, että asevelvollisuus on ehdottomasti puolustamisen arvoinen asia.
– Meillä aliarvioidaan aina asevelvollisuuden tuottama suorituskyky, Kaskeala pahoittelee.
Siviilipalvelusta kehitettävä
Suomessa voimassa olevan yleisen asevelvollisuuden ongelma tiivistyy Kaskealan mukaan sanaan ”yleinen”. Sen suhteen on täytynyt ottaa joustoa. Hänen mukaansa kaikki ”palveluskelpoiset” tarvitaan kuitenkin palvelukseen.
Kaskeala korostaa varusmiespalveluksen kehittämisen tärkeyttä. Samoilla linjoilla on kenraali Valtanen. Hän korostaa, että simputuskulttuurin viimeisetkin ilmiöt olisi karsittava. Tämän lisäksi Kaskeala ja Valtanen kehottavat pohtimaan kutsuntojen ulottamista koskemaan myös naisia. Heidän mukaansa suurempi määrä naisia palveluksessa olisi myönteinen asia. Itse palveluksen he kuitenkin säilyttäisivät naisille vapaaehtoisena.
Kipeimmin kehittämistä kaipaava osa-alue on heidän näkemyksensä mukaan kuitenkin nykymuotoinen siviilipalvelus.
– Ei ole onnistuttu luomaan tyydyttävää järjestelmää siviilipalvelumiehille, Valtanen tyrmää.
Molemmat ehdottavat siviilipalveluksen muuttamista yhteiskuntaa paremmin palvelevaksi kansalaispalvelukseksi. Kaskeala väläyttää myös, että uudistuksen yhteydessä kansalaispalveluksesta muokattaisiin hyväksyttävä vaihtoehto myös niille, joiden vakaumus on estänyt suorittamasta siviilipalvelusta kuten Jehovan todistajille.
Nato harkintaan
Kaikki eläkkeellä olevat puolustusvoimien komentajat kannattavat pohjoismaista puolustusyhteistyötä, mutta kokevat sen tarjoamat mahdollisuudet rajallisiksi. Taloudellisesta hyödystä huolimatta kenraalit eivät ole luottavaisia poliittisen yhteistyön suhteen; he eivät usko yhteisen pohjoismaisen puolustuksen syntyyn.
Kenraaleista vain Hägglund kokee, ettei Nato-jäsenyys olisi tavoittelemisen arvoinen, koska se johtaisi hänen mukaansa väistämättä puolustustahdon rapautumiseen sekä asevelvollisuuden alasajoon.
Muut kenraalit kehottavat suorapuheisesti harkitsemaan sotilaallista liittoutumista. Nato-jäsenyyttä kannattava amiraali Klenberg muistuttaa, että noin 92 prosenttia EU:n jäsenmaiden kansalaisista on Nato-maissa. Nato on siten EU:ssa normi, ei poikkeus.
Kenraalit valittavat, ettei kansalaisilla ole Suomessa oikeita tietoja Pohjois-Atlantin sotilasliitosta. Kenraali Valtanen sanoo, että historialliset painolastit vaikeuttavat näkemästä uudelleenjärjestelyn etuja.
Valtanen arvioi Venäjän ja Yhdysvaltojen katseiden suuntautuvan yhä enemmän kohti Aasiaa. Venäjän sotilaallinen painopiste on siirtymässä etelä- ja itärajoille, Yhdysvaltojen Tyynellemerelle.
– Se olisi tunnustettava, että yksin ei puolustusjärjestelyitä voida eikä kannata järjestää. Eurooppalainen puolustus olisi toteuttava ja se pitäisi toteuttaa Naton piirissä, amiraali Kaskeala puolestaan toteaa.