Puolustusvoimien entinen komentaja Ari Puheloinen uskoo Venäjän jatkavan nykyisessä tilanteessa omien intressiensä edistämistä lisäämällä painetta. Hänen mukaansa joukkojen strateginen siirtely on näyttävä esitys Venäjän nykyisestä sotilasopista eli doktriinista.
– Jos katsomme, että Venäjän strateginen päätavoite on Ukrainan länsi-integraation estäminen, se olisi sotilaallisin keinoin mahdollista ainoastaan valtaamalla koko Ukraina. Siihen eivät nyt käytettävissä olevat voimat riittäisi. Poliittiset keinot ovat tehokkaampia ja jättävät tilaa erilaisille toimintavaihtoehdoille pitkäksi aikaa, Ari Puheloinen kirjoittaa Suomen Kuvalehden näkökulmassa.
Kenraali evp. huomauttaa, että Ukrainan itäosan valtaaminen Dnepr-jokeen asti tuottaisi Venäjälle maayhteyden Krimille. Samalla Asovanmerestä tulisi Venäjän sisämeri. Ukrainan ja Venäjän välisen rajan lyhintä etäisyyttä Moskovasta saataisiin työnnetyksi vain noin 150 kilometriä kauemmaksi.
– Venäjälle ei jäisi sen jälkeen mahdollisuuksia vaikuttaa Ukrainan länsi-integraatioon. Päinvastoin Ukrainan halu integroitua länteen vain vahvistuisi. Venäjän strateginen päätavoite jäisi saavuttamatta, Puheloinen toteaa.
Epävarmuuden ylläpitoa
Eräänä mahdollisuutena on pidetty poliittista ratkaisua Minskin sopimusten pohjalta. Venäjällä voisi olla näihin liittyen uusia lisävaatimuksia, jos maa kokee olevansa etulyöntiasemassa neuvotteluissa.
– Ukrainan lähialueilla demonstroimallaan sotilaallisella toimintamallilla Venäjä ylläpitää tulevaisuudessakin ympäristössään epävarmuutta; se voi milloin tahansa kohottaa sotilaallista valmiuttaan järjestämällä harjoituksia rajoillaan eri puolilla maata, Puheloinen sanoo.
Hänen mukaansa tilanne Ukrainan lähialueella ja Valko-Venäjällä on osa Venäjän nykyistä sotilasdoktriinia, joka perustuu joukkojen strategisiin siirtoihin kulloinkin tarkoituksenmukaisille alueille. Asevoimat ei siis turvautuisi pysyviin ja laajoihin ryhmityksiin kaikilla rajoilla.
– Venäjän lähellä valtioissa, joissa sotilaallista puolustusta on ajettu alas kylmän sodan jälkeen, varautuminen näihin Venäjän uudentyyppisiin toimintatapoihin aiheuttanee tarpeen parantaa pysyvästi sotilaallista valmiutta. Venäjän puolella talous voi olla vaikuttavin sen toimintaa hillitsevä rajoite, Ari Puheloinen kirjoittaa.