Kenraali Gustav Hägglund kertoo, ettei ole menettänyt yöuniaan Venäjän takia. Hän kuitenkin myöntää, että tietty Venäjän uhka on aina olemassa, sillä sieltä suunnalta on hyökkääjä ennenkin tullut.
– Sotilaan on aina kuitenkin punnittava, onko uhka ajankohtainen vai latentti eli piilevä. Venäjän uhka ei ole ajankohtainen, toteaa Hägglund.
Tätä hän perustelee sillä, että Suomella ja Venäjällä ei ole selvittämättömiä riitoja.
– Venäjän rajanaapureista Suomi on rauhallisin ja vakain. Me emme ole heille uhka, emme todellinen uhka, emmekä edes propagandatarkoituksiin tekaistavissa oleva uhka. Olemme hyökkäyskohteiden listalla todennäköisesti viimeinen. Miksi he tänne pyrkisivät?
Mahdollista piilevää uhkaa Hägglund ei lähde määrittämään.
– Sitä voi vain arvailla ja pohtia, mutta ei sitä voi tietää. On mikä on, piilevää uhkaa torjumassa meillä on puolustusvoimat. Mahdollisen hyökkääjän pitää tietää, että jos Suomeen yrittää väkisin tulla, täällä pannaan hanttiin.
Hän muistuttaa, että Venäjä on neljä kertaa yrittänyt vallata Suomen. Kahdesti Venäjä on siinä onnistunut: Pohjan sodassa 1700-luvun alussa ja Suomen sodassa 1808–1809. Kahdesti se on epäonnistunut: talvisodassa ja jatkosodassa.
Gustav Hägglund muistuttaa, että nämä kokemukset ovat paitsi suomalaisten muistissa, myös venäläisten muistissa.
– Karvas kokemus tekee Venäjän suhteesta Suomeen ainutlaatuisen. Ei tänne hevin lähdetä hyökkäämään. Muilla Venäjän naapureilla, esimerkiksi Baltian mailla, ei tällaista historiaa ole, hän perustelee.
Natolle vahva ei
Toimiessaan Puolustusvoimain komentajana Gustav Hägglundin oli pysyttävä Suomen virallisella kannalla Natoon liittymisen suhteen ja silloin valtiojohto päätti, että Natoon ei pyritä. Nyt Hägglund on kuitenkin vapaa kertomaan todellisen mielipiteensä Nato-jäsenyydestä.
Hänen mielipiteensä ei silti ole muuttunut: Hägglund painottaa, ettei ole ollut Nato-jäsenyyden kannalla ennen eikä ole nytkään.
– Jos liittyisimme Natoon, meille kävisi aikaa myöten samalla tavalla kuin muillekin liittyneille maille. Oma puolustus ajettaisiin alas. Nato ei tietenkään pakottaisi meitä heikentämään puolustuskykyä, mutta seuraisimme muiden esimerkkiä. Pian ryhdyttäisiin puhumaan siirtymisestä palkka-armeijaan ja keskittymisestä kriisinhallintatehtäviin. Nato muka huolehtisi puolustuksesta, Hägglund perustelee.
Silloin olisi hänen mukaansa entistä vaikeampi perustella, ”miksi tarvitaan lisää rahaa Puolustusvoimien hankintoihin tai miksi pidetään yllä yleistä asevelvollisuutta, joka on kuitenkin koko meidän järjestelmämme perusta”.
Asevelvollisuuden merkitys Suomessa Gustav Hägglundin mukaan liittyy siihen, että Suomessa sodanajan joukkojen osuus väestöstä on suurempi kuin missään toisessa Keski- tai Länsi-Euroopan maassa. Suomessa osuus on neljä prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on vain puoli prosenttia.
Aktiivinen reservimme, 230 000 sotilasta, on samaa luokkaa kuin Saksalla.
– Suomen puolustus on vahva ja perustuu asevelvollisuuteen. Siitä meillä ei ole kerta kaikkiaan ole varaa luopua, Hägglund korostaa.
Hägglundin tekemien voimasuhdelaskelmien mukaan suomalaiset kuuluvat maailman kansojen joukossa pieneen demokraattiseen vähemmistöön, joka uskoo kansainvälisiin sopimuksiin ja pitää niistä kiinni.
– Vahvat valtiot eivät välitä sopimuksista. Ne noudattavat kansainvälistä lakia – ja vaativat hurskaasti muitakin noudattamaan sitä – jos se sattuu käymään yksiin niiden omien etujen kanssa. Jos laki ei sovi niiden etuihin, vahvat valtiot rikkovat sitä.
Gustav Hägglundin mielestä suomalaisten pitäisi nyt miettiä, mihin vähät voimavarat, niin taloudelliset kuin henkisetkin, kannattaisi keskittää.
– Maailman parantaminen ei voi olla näin pienen kansan tärkein tehtävä. Meidän vaikutuksemme maailman menoon on promillen luokkaa. Sekin on hieman yläkanttiin laskettu. Meidän tärkein tehtävämme on huolehtia tästä maasta, suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kukaan muu ei sitä tee, hän painottaa.
Gustav Hägglund työskenteli 47 vuoden ajan Suomen Puolustusvoimissa ja hänestä on vuosikymmenten aikana tullut yksi maanpuolustuksen näkyvimmistä puolestapuhujista. Pitkän uran huipennukseksi hän toimi vuosina 1994–2001 Puolustusvoimain komentajana.
Lisäksi Gustav Hägglund on palvellut pitkiä jaksoja YK:n rauhanturvatehtävissä ja komentajakautensa jälkeen viettänyt Brysselissä kolme vuotta Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana.