Harri Holkeri valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi ensi kerran vuonna 1971. Vastaehdokas oli Gunnar Laatio. Minusta hän oli aivan liian vanha (56v). Nyttemmin olen sitä mieltä, että ei Laatio liian vanha olisi ollut… Mutta silloin ja siitä lähtien olen aina tiennyt etukäteen kenestä tulee kokoomuksen puheenjohtaja ja myös sen, kenestä pitäisi tulla.
Nyt onkin sitten vaikeampaa.
Kuukauden päivät sitten päättyi SDP:n puheenjohtajakampanja. Valitsijoilla oli mielestään monta syytä, miksi eivät halunneet toista ehdokasta puheenjohtajaksi, näin etenkin voittaneella osapuolella. Kokoomuksen puheenjohtajakampanjassa on pohdittu ja tuumitaan toivottavasti loppuun asti sitä, minkä ehdokkaan ansiot, kokemus ja osaaminen sekä koko persoona muodostavat parhaan kokonaisuuden valinnan perustaksi.
Aakkosjärjestys: Paula Risikko, Alexander Stubb, Jan Vapaavuori. Kaikilla on jo paljon ilmoittautuneita kannattajia, jotka perustelevat valintaansa omalla ehdokkaallaan, eivätkä muiden ehdokkaiden puutteilla.
Fantastista, sanoi entinen mies (sananlasku Siilinjärveltä).
Nyt on niin, että puoluekokousedustajat osaavat harvinaisen hyvin arvioida eri ehdokkaat. Kenttäkierros on tehty yhdessä ja halukkailla on ollut mahdollisuus vertailla osaajia. Se, että kaikilla on laaja tuki, kertoo siitä, että jokainen ehdokas on mitat täyttävä ja kelvollinen puheenjohtajaksi. Vaalin ratkaisevat ne kokouksessa äänestävät, jotka eivät ole vielä päättäneet ja etenkin ne, joiden oma ehdokas ei pääse toiselle kierrokselle.
Kun kaikki ehdokkaat ovat omalla tavallaan parhaita, edustajat miettivät, kenen ominaisuudet puheenjohtajaksi ovat nyt ja tulevaisuudessa sellaiset, joilla turvataan kokoomuksen kannatus, sen kasvaminen, suomalaisten hyvinvointi ja isänmaan asioiden hyvä hoito. Kenellä on paras tuntuma ihmisten asioihin ja kyky sekä halu meitä kuunnella. Kuka pystyy tekemään yhteistyötä muiden ryhmien kanssa niin, että kokoomuksen jälki näkyy oikeudenmukaisin osuuksin? Kuka pärjää julkisuudessa? (Tähän vastaan: kaikki). Kokoomus haluaa kasvaa, kuka saa eniten uusia kannattajia nuorista, naisista, muista puolueista?
Ettei päätäntä menisi liian helpoksi, on myös mietittävä, kuka pärjää pääministerinä. Onneksi kaikilla on takanaan useita vuosia ministerikokemusta, toisin kuin aikoinaan pääministeriksi tulleilla Harri Holkerilla, Esko Aholla tai Paavo Lipposella. Matti Vanhanen oli sentään ehtinyt kantaa salkkua pari kuukautta ennen pääministeriksi tuloaan.
Julkinen sana on myös pohtinut sitä, kuka ehdokkaista pärjää parhaiten Antti Rinteen kanssa. Se ei ole kokoomuksen puheenjohtajan ongelma, oli tämä kuka tahansa. Näytön paikka on toisella puolella. Ehdokaskolmikko lähtee siitä, että puolueiden kesken tehdyt sopimukset pitävät, vaikka toteuttajat vaihtuvat.
Osaltani Lahden puoluekokouksessa valintaani helpottaa yksi asia. En ole äänioikeutettu. Voin vapaasti jännittää, spekuloida, tavata tuttuja ja kuunnella laadukkaita puheita.
Maanviljelijä Heikki A. Ollila on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri.
