[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kalastusta-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kalastajien määrä Helsingin rannoilla tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Viime kesänä laskin Lauttasaaren sillalta lähes parisataa kalastajaa kuikkimassa sillan kaiteen yli siimoineen ja vapoineen, vierellä muovipussi tai ämpäri saalista varten. Tänä kesänä, kun silta on korjauksessa, onkijat ovat levittäytyneet laajemmin pitkin Helsingin niemen rantaviivaa, mutta lukumäärä on vähintäänkin sama. Korona tai joku muu yksityisyyteen vetoava tekijä on saanut osan porukasta hankkimaan veneen, sillä niitäkin tuntuu keikkuvan aalloissa tavallista enemmän tuhdollaan yksinäinen kalastaja vapoineen.
Kalastajakunta näyttää olevan hyvin kansainvälistä ja monimuotoista, sillä puheensorinasta erottaa suomen eri murteiden lisäksi helposti kolmea, neljää muutakin kieltä. Kansainväliset kanssakalastajat tuovat kalastuksen menetelmiin uusia tekniikoita, ja esimerkiksi Kulosaaressa Kluuvinlahden sillan tuntumassa kalastetaan heitettävillä verkoilla. Kalastajien rivi on mukava sekoitus nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, yksinään tai porukoissa kalastavia, vanhoja pariskuntia, lapsiperheitä ja monisukupolvisia seurueita. Vedestä nousee erityisesti silakkaa kalastajien siimoissa pitkinä hopeanauhoina ja toisinaan pääsee todistamaan kirjolohenkin nostoa rannalle.
Saaliista päätellen moni kaupunkilainen nauttii kotimaista kalaa paljon enemmän, kuin mitä tilastot kertovat keskimääräisestä kulutuksestamme: kirjolohta 1,2 kiloa, muikkua 460 grammaa, haukea 440 grammaa, ahventa 400 grammaa, kuhaa 340 grammaa silakkaa 310 grammaa ja siikaa 230 grammaa vuodessa. Ulkomaista kalaa syömme sitten jo rutkasti enemmän, reilut yhdeksän kiloa henkeä kohti vuodessa.
Nuo keskimääräiset luvut luonnonkalojen kulutuksesta ovat vähän noloa luettavaa. Vaikka suomalaiset tutkimusten mukaan sanovat syövänsä innokkaasti kalaa (95 % suomalaisista ilmoittaa syövänsä kalaa), eivät nuo luonnonkalojen kulutusmäärät suurensuuria ole, vajaa neljä kiloa filepainoksi laskettuna. Esimerkiksi 310 grammaa silakkaa on kaksi annosta paistettuja silakoita vuodessa.
Kyselytutkimuksissa 75 % suomalaisista ilmoittaa kuitenkin haluavansa lisätä kalan kulutustaan. Se, mikä suomalaisia estää toteuttamasta tuota haluaan, onkin sitten tuhannen taalan kysymys. Sen haluaisi varmaan tietää myös valtiovalta, joka maa- ja metsätalousministeriön johdolla on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisen kotimaisen kalan edistämisohjelman. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on nostaa suomalaista kalan syöntiä nykyisestä 1,7 viikkoannoksesta 2,5 viikkoannokseen vuonna 2027.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1592114716277{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”kalastusta-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Jos suomalaiset ovat yhtään samanlaisia kalan kuluttajia kuin hollantilaiset – ja kalan kulutusluvuista päätellen ovat – noihin kulutustottumuksiin pääsee käsiksi vasta julkaistun hollantilaistutkimuksen avulla. Noin tuhannen hollantilaiskuluttajan otos kertoi, että 10 % tutkimukseen osallistujista ei syönyt kalaa lainkaan, kolmannes nautti kala-aterian 1-3 kertaa kuukaudessa ja toinen kolmannes kerran viikossa. Vain noin 16 % söi kalaa useamman kerran viikossa. Tämä vastaa suurin piirtein suomalaisten kalankulutustapoja.
Minkälaisia tyyppejä kalansyöjät ovat? Hollantilaistutkimuksen mukaan usein kala-aterioita nauttivat olivat ruoasta ja ruoan mausta keskimääräistä enemmän kiinnostuneita, ja he korvasivat liha-aterian mielellään myös maukkailla kasvisvaihtoehdoilla.
Mikä sitten saisi suuremman osan väestä valitsemaan lautaselleen entistä useammin kotimaista luonnonkalaa? Ruokavalintojen yleiset motivaattorit – maku, helppous ja hinta – pätevät suurelta osin myös luonnonkalaan. Itse lähivesistä pyydetyssä kalassa kaksi kolmesta kriteeristä täyttyy heittäen, mutta tuo helppous onkin jo vaikea rasti luonnonkalalle:
etsi onki, hyppää pyörän päälle tai autoon, aja rantaan, raivaa tila väkijoukon seassa itsellesi, heitä siima veteen ja odota. Odota vielä lisää, katsele maisemia, kuuntele ääniä ympärilläsi, haistele ilmaa, tunnustele siimaa. Nosta saalis, vie se kotiin, perkaa, paista ja nauti.
Kaupunkikalastus näyttää olevan leppoisaa puuhaa, jossa yhdistyy yksityisyys ja yhteisöllisuus. Kiinnostus luonnonkaloihin on monella tapaa hyvä asia: kiireettömyyttä ja leppoisaa elämää sekä maukasta ja terveellistä apetta, joka lisäksi ammentaa Itämerestä pois sitä rehevöittäviä ravinteita. Ja jos ei ole onkea, sopivaa rantaa tai aikaa lähteä kalaan, aina voi ostaa liha- tai lohipaketin sijaan vaihteeksi särki-, lahna- tai silakkapaketin kaupasta.
Kalaisia kesäpäiviä!
Hollantilaistutkimus, josta näitä tietoja löytyy: Joop de Boer, Hanna Schösler ja Harry Aiking, Fish as an alternative protein – A consumer-oriented perspective on its role in a transition towards more healthy and sustainable diets. Appetite, Volume 152, 1 September 2020[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]