– Vaikka tilauskirjoissa on täytettä, niin viimeisempien barometritietojen mukaan alan yritysten tulevaisuudennäkymät ovat kääntyneet neutraaleiksi, kertoo Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mika Aalto tiedotteessa.
– Tämä tarkoittaa sitä, ettei tuotannon odoteta sen kummemmin lähitulevaisuudessa kasvavan tai laskevan, vaikka koronan jäljiltä kirittävää riittää, hän jatkaa.
Maailmantalous on käynyt viime kuukaudet poikkeuksellisilla kierroksilla. Korona on supistanut useiden eri tuotantopanosten tarjontaa, ja kuljetukset ovat kangerrelleet. Koronakuopasta kipuavassa maailmassa kysyntä on ollut kuitenkin vilkasta ja raaka-aineiden hinnat ovat nousseet tuntuvasti.
Myös energiapanosten, kuten öljyn ja sähkön hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Vaikka kemianteollisuus saa nykyisin huomattavasti enemmän aikaan samalla energiamäärällä kuin 2010-luvun alussa, on ala yhä energiaintensiivinen.
Kustannustason nousu luo painetta yritysten kannattavuudelle. Kemianteollisuus ry:n jäsenkyselyn mukaan noin 30 prosenttia yrityksistä ei ole voinut tai on voinut siirtää hieman kohonneita kustannuksia omiin hintoihinsa. Vastaavasti 60 prosenttia yrityksistä on siirtänyt hintoja osittain eteenpäin ja kymmenen prosenttia täysimääräisesti.
Kemianteollisuuden yritysten osittainen hinnoitteluvoima kertoo Kemianteollisuus ry:n johtavan asiantuntijan Sampo Pehkosen mukaan kansainvälisen kilpailun kovuudesta.
– Toinen kilpailutilanteesta kertova mittari on maailmanmarkkinaosuuksien kehitys. Vuoden 2007 jälkeen Suomen kemianteollisuuden osuus maailmankaupasta on laskenut 40 prosenttia. Tämä on Saksaa, Ruotsia sekä EU-maiden keskiarvoa tuntuvasti enemmän, Pehkonen kertoo.
– Mikäli maailmanmarkkinaosuuksia tarkasteltaisiin ilman öljyteollisuutta, Suomen tiputus olisi vieläkin suurempi. Eniten kemian markkinaosuuksia maailmalla on kahminut Kiina, Pehkonen sanoo.
– Hyvien talouslukujen takana on paljon uhkia ja epävarmuutta. Erityisen huolissani olen kemianteollisuuden kannattavuudesta, joka on liiketoiminnan koko perusta, toimitusjohtaja Aalto kiteyttää suomalaisen kemianteollisuuden tunnelmat.
Hänen mukaansa pulaa on nyt monesta: raaka-aineista, komponenteista ja osaajista.
– Se on huono yhdistelmä. Raaka-aineiden ja komponenttien huonoon saatavuuteen ja pullonkauloihin on hyvin rajallisesti keinoja vaikuttaa. Sen sijaan osaajapulaan voidaan vaikuttaa. Kansainvälistä rekrytointia tulee sujuvoittaa ja ammattikoulutukseen tulee panostaa. LUMA-alojen paikkoja korkeakouluissa tulee lisätä, Aalto sanoo.