Venäjä yrittää amerikkalaisprofessori Andrew Michtan mukaan todennäköisesti käynnistää odotetun suurhyökkäyksensä Ukrainaa vastaan ennen kuin lännen lupaamat panssarivaunut ja muu aiempaa edistyksellisempi aseapu ehtii perille. Bahmutin kaupungissa ja sen ympäristössä käydyt kiivaat taistelut saattavat jo olla osa tätä hyökkäystä tai ainakin sen valmistelua.
Ukraina tarvitsee hänen mukaansa joukkoja kyetäkseen murtautumaan tämänhetkisestä pattitilanteesta, pysäyttääkseen Venäjän etenemisen ja saavuttaakseen ratkaisevan voiton taistelukentällä.
– Sen on voitava taistella omilla ehdoillaan. Siihen se tarvitsee nykyaikaisia länsimaisia taistelupanssarivaunuja ja pitkän kantaman tulivoimaa – enemmän kuin tähän mennessä on luvattu – ja mikä tärkeintä, lentokoneita, Michta toteaa 1945-verkkolehdessä.
Ukraina on hänen mukaansa tähän mennessä saanut läntisiltä tukijoiltaan kaiken pyytämänsä, mutta päätöksentekoprosessi on ollut kerta toisensa jälkeen tuskallisen hidas. Viime kädessä vaarana on, että aseapu ei ehdi perille siihen mennessä, kun sitä eniten tarvittaisiin.Andrew Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
Aseteollisuus avainasemassa
Venäjän aloittama hyökkäyssota on Michtan mukaan lähestymässä pistettä, jossa ratkaisevaa on yhtäältä se, kuinka kauan länsimaat jatkavat Ukrainan tukemista, ja toisaalta se, miten pitkään venäläiset kykenevät jatkamaan taistelua ennen kuin heidän resurssinsa on kulutettu loppuun.
– Mikäli Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset eivät tee kipeästi tarvittavia päätöksiä investoida puolustusteollisuuteensa, Ukrainan aseistaminen voi olla pitkällä aikavälillä mahdotonta, vaikka poliittinen tahto säilyisikin, hän sanoo.
Useimpien eurooppalaisten Nato-maiden olisi hänen mukaansa panostettava olennaisesti nykyistä enemmän sotilaalliseen varustautumiseen, mutta niin ei ole ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Hereillä näyttävät hänen mukaansa olevan lähinnä Puola, Baltian maat sekä puolustusliiton jäsenyyttä tavoittelevat Suomi ja Ruotsi.
– Samaan aikaan Yhdysvallat on viisinkertaistamassa 155 millimetrin haupitsien ampumatarviketuotannon ja lisäämässä Himars-tuotantoaan. Venäjä on puolestaan hitaasti mutta varmasti siirtämässä teollisuuttaan sotatilaan, hän toteaa.
Historian opetuksia
Venäjän sotatoimet Ukrainaa vastaan saattavat Michtan ja useiden muiden asiantuntijoiden mukaan jatkua vielä vuosia. Vaikka läntinen aseapu tyrehtyisi ja hyökkääjä kykenisi läpimurtoon, ukrainalaiset tuskin antaisivat periksi, vaan jatkaisivat sissisotaa vihollista vastaan, hän arvioi.
– Lännen pitäisi kuitenkin harkita myös toista vaihtoehtoa. Saadessaan oikeanlaiset välineet Ukrainan armeija voisi lyödä Venäjän asevoimat seuraavan puolen vuoden kuluessa. Se sysäisi Venäjällä liikkeelle voimia, jotka voisivat romahduttaa Putinin hallinnon, Michta sanoo.
– Venäjän historiassa sotilaallisiin tappioihin on yleensä liittynyt sisäinen murros, kuten tappiota Japanille seurannut vallankumous vuonna 1905, tappiota Saksalle seuranneet helmikuun ja bolševikkien vallankumoukset vuonna 1917 ja Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 Afganistanin tappion jälkeen, hän toteaa.
Vaikka Venäjän tappio ei johtaisikaan Vladimir Putinin kleptokraattisen imperiumin murtamiseen, lännen on hänen mielestään silti syytä auttaa Ukrainaa saavuttamaan strateginen voitto taistelukentällä.
– Sellainen voitto heikentäisi Venäjää ja toivottavasti myös viivästyttäisi merkittävästi sen kykyä elvyttää armeijansa ja hyökätä uudelleen – joko Ukrainaan tai jonnekin muualle naapurustossaan. Washingtonissa ja eurooppalaisissa pääkaupungeissa olisi ymmärrettävä, että jos Venäjä kukistaa Ukrainan, se on muutaman vuoden kuluttua valmis etenemään Naton rajavaltioita – haavoittuvaisimpia Baltian maita ja myöhemmin kenties myös muita – vastaan, hän painottaa.