Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä toteaa, sadat asiantuntijalausunnot on käyty läpi pikakäsittelyllä.
– Hallitus ei tällä menettelytavalla osoita arvostavansa kentän asiantuntijoiden palautetta ja ehdotuksia uudistuksen kehittämiseksi.
KD:n mukaan riittämätön rahoitus on esityksen keskeisiä ongelmia. Hallituksen työryhmän viime viikolla esitykseen tekemät muutokset korjaavat kaikkein pahimmin kärsivien yksittäisten kuntien tilannetta, mutta kokonaisuus jää edelleen toiveiden varaan.
Joka kolmannessa lausunnossa epäiltiin kustannusten kasvun hillintään pääsyä.
– Tähän ei hallituksella näytä kuitenkaan olevan uusia vastauksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää laajaa vapautta palvelujen tuottamisessa, vahvaa palvelutuotannon tehokkuuden ja tuottavuuden paranemista, integraation toteutumista koko maassa sekä tehokasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, kristillisdemokraatit toteavat kannanotossaan.
Puolueen mukaan uudistus olisi pitänyt valmistella sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, ei maakuntarakenteen pohjalta.
– Sotemaakunnille annettu uusi nimi, hyvinvointialueet, ei valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että useat hyvinvointialueet ovat liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Maakuntarakenteen noudattaminen on yksi uudistuksen suurimmista ongelmista, jota ei palautteesta huolimatta korjattu.
KD:n eduskuntaryhmä vastustaa myös päätettyä maakuntaveroa.
– Maakuntaveron käyttöönotto tulee lisäämään kansalaisten kokonaisverorasitusta ja johtaa yhä syvenevään eriarvoistumiseen kansalaisten välillä. Maakuntaveromalli myös vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden.
Veron sijaan kristillisdemokraatit kannattaa rahoituksen osoittamista hyvinvointialueille suoraan valtion talousarviosta.
Hallituksen esityksessä yksityisten palvelujen tarjoajien, erityisesti pk-yritysten sekä kolmannen sektorin toimijoiden, hyödyntämismahdollisuutta on laajennettu, mutta sitä edelleen rajoitetaan tarpeettomasti.
KD katsoo, että hyvinvointialueilla tulee olla laaja itsehallinto ja vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostettuna yksityiseltä tuottajalta vai annetaanko asiakkaalle palveluseteli palvelun ostamiseen.
– Vastuu palvelun järjestämisestä kriisitilanteessa on jo tänä päivänä määritelty lukuisissa yksityisten palveluntuottajien kanssa tehdyissä sopimuksissa, eikä sitä tarvitse ratkaista lainsäädännön keinoin. Yksityisten palveluntuottajien hyödyntämistä koskevat kriteerit jäivät vielä epäselviksi ja tarkat kriteerit rajaamiselle saadaan vasta lakiesityksessä.