Ensimmäinen taistelu Atlantista käytiin ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan ja ympärysvaltojen välillä, toinen käytiin toisessa maailmansodassa akselivaltojen ja liittoutuneiden välillä ja
kolmas kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ja pääasiassa Yhdysvaltojen välillä.
Atlantin neljännestä taistelusta kirjoitettiin Yhdysvaltain laivastoinstituutin julkaisussa ensimmäisen kerran jo kesäkuussa 2016. Silloin sitä kuvattiin lännen heikkouksia tutkivan Venäjän sukellusvenelaivaston ja niitä karkottamaan pyrkivän Naton sukellusveneentorjuntavoiman väliseksi kamppailuksi.
Verrattuna aikaisempiin taisteluihin Atlantista, uusimmassa taistelussa ei ole vielä laukaistu aseita suoraan vastustajaa kohti, mutta se ei tarkoita, etteivätkö panokset olisi korkeita, ja nyt vielä korkeampia kuin yli kuusi vuotta sitten. Mikä on muuttunut?
Länsimaiset yhteiskunnat ovat äärimmäisen riippuvaisia merenpohjan kaapeliverkostoista. Aikanaan siellä oli vain puhelinlinjoja, mutta nyt siellä kulkee ristiin rastiin tietoliikennekaapeleita, joihin muun muassa finanssijärjestelmä ja sotilaalliset järjestelmät nojaavat vahvasti. Yli 95 prosenttia globaaleista kommunikaatiokanavista kulkee meren alla. Tietoliikennekaapeleissa on solmukohtia, joiden suojaus on usein minimaalista ja joiden sijainnit ovat julkista tietoa.
Vaikka Venäjän merivoimien pinta-alukset ovat kokeneet nöyryyttäviä tappioita Mustallamerellä Ukrainaa vastaan, sen sukellusvenelaivasto on yhä elinvoimainen ja vaarallinen. Venäjän edistyksellisimmät sukellusveneet eivät ole ehkä yhtä hyviä kuin Yhdysvaltain Virginia-luokka tai Britannian Astute-luokka, mutta niillä voi yhä haastaa lännen.
Severodvinsk-luokan veneet on varustettu uusimmilla risteilyohjuksilla ja torpedoilla. Uusin Belgorod-luokka voidaan varustaa presidentti Vladimir Putinin ylpeilemillä, ydinkärjellä varustetuilla Poseidon-torpedoilla. Niiden merkitys on kyseenalainen, mutta merkityksellisempiä ovat Belgorodien varustukseen kuuluvat minisukellusveneet, jotka voivat uhata lännen merenalaista kriittistä infrastruktuuria, johon kuuluu kaapelien lisäksi myös kaasuputkia.
Naton Yhteisoperaatioesikunta Norfolkin ja Yhdysvaltain 2. laivaston esikunnan tehtävälistoille kuuluu transatlanttisen sillan turvallisuus ja varmistaminen. Mutta Atlantti ei ole ainoa meritie, jolla Venäjä operoi: vaarassa ovat myös Pohjoisen jäämeren, Itämeren, Välimeren ja Mustanmeren merikaapeliverkostot. Itämerestä on meidän onneksemme tulossa Naton sisämeri, mutta Mustaltamereltä ja Pohjoiselta jäämereltä Naton läsnäolo puuttuu lähes kokonaan.
Tilanne edellyttää Natolta aiempaa voimakkaampaa meritoimintastrategiaa sekä sijoittamista merenalaiseen valvontaan, yhteisen merenalaisen operaatiokuvan tukemiseen, merenalaiseen sodankäyntiin sekä näitä kaikkia tukeviin kauko-ohjattuihin ja autonomisiin järjestelmiin. Neljännen taistelun voittamiseksi on vielä paljon tekemistä.
