[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”pihla-keto-huovinen-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kolmisenkymmentä vuotta sitten nuori koululainen Pihla Keto-Huovinen (silloin vielä Keto), kantoi kotiinsa pienen punaisen hasis-kirjan. Tytön äiti kauhistui. Tytär on ajautunut käyttämään huumeita, tämä epäili. Niitä liikkui jo silloin Espoon Tapiolassa.
Keto-Huovinen joutui selittämään: Hän oli ryhtynyt Pohjois-Tapiolan koulun yhdysoppilaaksi, joka antaa päihdevalistusta nuoremmille oppilaille. Hasis-kirja oli osa valistustyötä.
– Olin jo yläasteella mukana kaikessa. Tuntui luontevalta neuvoa nuorempia oppilaita ja olla mukana kouluyhteisössä, hän muistelee.
Näin jälkikäteen katsottuna näyttää siltä, että Keto-Huovisen työura alkoi tuosta yhdysoppilaan tehtävästä.
Keto-Huovinen kävi lukiossa oikeustiedon kurssin, ja hyvän opettajan innostamana lähti opiskelemaan juristiksi Helsingin yliopistoon. Opiskeluaikoina hän hakeutui mukaan politiikkaankin ja istui Helsingin valtuustossa kokoomuksen edustajana. Työt hän aloitti asianajotoimistossa.
Valtuustotyöt Keto-Huovisen oli pakko lopettaa yhden kauden jälkeen, koska yöhön venyneet valtuustokokoukset eivät sopineet yhteen vaativien oikeussali-istuntojen kanssa.
Asianajotoimisto keskittyi rikosasioihin, joihin Keto-Huovinenkin oli opiskeluaikoinaan perehtynyt. Hänen työpöydälleen päätyi juttuja, joissa käsiteltiin huumeita, väkivaltaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta.
Neljän vuoden jälkeen hänelle avautui mahdollisuus lähteä auskultoimaan eli tekemään tuomioistuinharjoittelua Vantaan käräjäoikeuteen. Jakson jälkeen häntä pyydettiin jäämään taloon syyttäjäksi.
Valinta oli vaikea, koska vaihtoehtona olisi ollut paluu asianajotoimistoon ja osakkuus siinä. Keto-Huovinen valitsi syyttäjän työn.
Syyttäjän työ on vaativaa, eikä virka-aika yleensä riitä perehtymään omiin juttuihin. Keto-Huovinen sanoo, että enimmillään hänellä oli vuoden aikana peräti 700 juttua syyteharkinnassa, osa isoja, osa pieniä.
Viisi vuotta sitten kohdalle osui hänen uransa ylivoimaisesti suurimmaksi paisunut juttu. Keto-Huoviselta kysyttiin, lähteekö hän syyttäjäksi juttuun, jossa syytettynä istuu huumepoliisin silloinen päällikkö Jari Aarnio.
– Olisin voinut kieltäytyä, mutta moniko syyttäjä kieltäytyisi. Tällaisia tapauksia tulee kohdalle kerran elämässä.
Aarnio-tapaus merkitsi sitä, että Keto-Huovinen luopui kaikista muista jutuistaan ja keskittyi vain tähän yhteen. Hän luopui vuosien ajaksi lähes kokonaan myös lomistaan ja vapaa-ajastaan. Yöunet jäivät lyhyiksi, puhumattakaan perheen kanssa vietetystä ajasta. Liikuntaan ei enää riittänyt aikaa, ja vain toisinaan hän ehti lenkkeillä kahden koiransa kanssa.
On henkisesti kova paikka joutua syyttämään yhtä valtakunnan korkea-arvoisimmista poliiseista. Keto-Huovinen sanoo, että hän päätti omaksua niin suuren määrän tietoa, ettei joutuisi pulaan oikeussalissa.
– Valmistauduin niin, että osasin jutun lähes ulkoa. Ajattelin, että minua ei saa yllättää mikään. Opettelin matkapuhelinnumeroita ja osaan ne vieläkin.
Käräjäoikeus antoi Aarniolle tuomion, mutta parhaillaan odotetaan hovioikeuden päätöstä. Keto-Huovisen osalta työ on kuitenkin tehty.
– Mutta välillä se pyörii mielessä väkisinkin, jopa täällä, hän sanoo eduskunnan kahvilassa.
Paitsi yksityiselämään, Aarnio-juttu vaikutti Keto-Huovisen poliittisiinkin valintoihin. Hän oli pohtinut ehdokkuutta eduskuntavaaleissa jo vuosia, mutta vielä vuonna 2015 hänen olisi ollut mahdotonta jättää työnsä syyttäjänä.
– Olisi ollut epäreilua lähteä silloin.
Tilanne muuttui, kun jutun istuntokäsittely tuli päätökseensä hovioikeudessa. Keto-Huovinen piti pitkästä aikaa lomaa ja käytti sen vaalityöhön. Työ tuotti hedelmää: hän sai 3 412 ääntä ja pääsi Uudeltamaalta eduskuntaan kokoomuksen listoilta piirin viimeisenä ehdokkaana.
Pitkään näytti siltä, etteivät äänet riitä, mutta vaalipäivänä annetut äänet toivat paikan 337 äänen erolla seuraavaan. Keto-Huovisen poliittinen oppi-isä Ben Zyskowicz laittoi onnitteluviestin yöllä, mutta vielä silloinkin hän epäili tulosta ja odotti tarkistuslaskentaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1562324134529{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”pihla-keto-huovinen-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Keto-Huovinen muistelee, että koulussa hän oli ujo tyttö, joka pelkäsi punastuvansa puhuessaan. Tarmokkuutta kuitenkin osoitti, että hän halusi päästä ujoudestaan eroon.
– Karaisin itseäni pitämällä ylimääräisiä esitelmiä.
Työ kannatti. Nyt hän on pitänyt tuhansia puheita oikeussalissa ja viimeistään syksyllä lausuu näkemyksiään eduskunnan suuressa salissa, valtakunnan tärkeimmässä laitoksessa.
Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus käräjäoikeudesta on antanut Keto-Huoviselle runsaasti ideoita lainsäädäntötyöhön. Yksi ajatus, ei kovin yllättävä, on se, että oikeuslaitos tarvitsee lisää resursseja. Poliisi ei ehdi tutkia kaikkia sille ilmoitettuja rikoksia, eikä syyttäjä ehdi syyttää kaikkia. On pakko siirtää syrjään esimerkiksi osa pyörävarkauksista ja kunnianloukkauksista.
Keto-Huovinen huomauttaa, että Etelä-Suomessa syytteeseen päätyy pienempi osuus tapauksista kuin Pohjois-Suomessa.
– Koska täällä on matalampi prosentti, tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla maata.
Tuomariliiton keväisen kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa tuomareista on kokenut uhkailuja tai epäasiallisia vaikuttamisyrityksiä. Keto-Huovinen toteaa, että pitkään ajateltiin tällaisen kuuluvan ammatin varjopuoliin. Internet ja sosiaalinen media ovat kuitenkin tuoneet uhkailijoille uusia keinoja, eikä uhrin ole helppo puolustautua.
Ongelma on, että muun muassa laiton uhkaus ja kunnianloukkaus ovat asianomistajarikoksia, mistä seuraa, että esimerkiksi uhkailuja kokeneen tuomarin pitäisi itse tehdä rikosilmoitus.
– Silloin uhkailu saattaa vain lisääntyä, joten aika moni pidättäytyy, Keto-Huovinen sanoo.
Netissä puolestaan voidaan järjestää julkisia parjauskampanjoita ja levittää vihapuhetta tai lähetellä henkilökohtaisia uhkauksia. Lainsäädäntö on pysynyt huonosti perässä. Keto-Huovisen mielestä oikeuslaitoksen työntekijöiden asemaa parantaisi, jos nykyiset asianomistajarikokset, kuten laiton uhkaus ja kunnianloukkaus muutettaisiin virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi.
– Silloin myös työnantajalla olisi mahdollisuus tehdä ilmoitus asiasta.
Hän ihmettelee, että monet uhkailijat väittävät toimivansa sananvapauden nimissä.
– Siitä ei ole kyse, jos uhkaillaan viranomaista tai tämän perhettä tai lähetetään kuvia silvotuista ihmisistä.
Hänen kolmas ehdotuksensa on, että hovioikeudessa siirryttäisiin käyttämään videotallenteita käräjäoikeuden istunnoista. Nykyisin todistajat kutsutaan uudelleen todistamaan, mutta ongelma on, että he usein unohtavat, mitä on tapahtunut – onhan ihmisen muisti osoitettu huonommaksi kuin ihminen itse luulee.
Lisäksi monet unohtavat asioita tahallaan väärin. Näin tapahtuu etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta ja huumerikoksia koskevissa jutuissa, jotka Keto-Huovinen hyvin tuntee.
Kriminaalipolitiikka on Keto-Huovisen mielestä kulkenut liian pitkään pehmeään suuntaan. Hän kehuu, että Antti Häkkänen (kok.) muutti linjaa oikeusministerinä ollessaan ja pyrki ottamaan uhrin näkemystä enemmän huomioon.
Keto-Huovinen sanoo, että joistakin rikoksista pitää antaa kunnon rangaistukset. Näitä ovat henkeen, terveyteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen liittyvät rikokset. Puhutaan siis väkivallasta ja raiskauksista.
Ja ennen kaikkea rangaistukset pitää istua loppuun saakka, Keto-Huovinen sanoo. Tappoon syyllistynyt henkilö saattaa saada yhdeksän vuoden tuomion, mutta jos hän on ensikertalainen, hän istuu siitä vain puolet.
– Lisäksi meillä on ”paljousalennuksia”, jotka eivät käy oikeustajuun.
Hän tarkoittaa, että jos tekijällä on kontollaan paljon rikoksia, rangaistuksen pohjaksi otetaan vakavin teko. Muut teot kasvattavat tuomiota, mutta eivät täysmääräisesti vaan ehkä vain kolmasosalla. Kun tekoja on tarpeeksi paljon, lisäteot eivät kasvata rangaistusta enää lainkaan.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1562324143746{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”pihla-keto-huovinen-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Keto-Huovisen kotisivuilla on kuvia hänestä valtavan koiran kanssa. Koira täyttää kuva-alasta enemmän kuin kansanedustaja. On paha mennä sanomaan, kumpi ulkoiluttaa kumpaa. Koira on nimeltään Leevi, ja rodultaan tanskandoggi.
Kennelliitossakin vaikuttanut Keto-Huovinen sanoo olleensa aina eläinrakas, ja tämä näkyy hänen poliittisessa toiminnassaankin. Hän sanoo, että turkistarhaus on siirtymäajan jälkeen kiellettävä ja että eläinsuojelulaki ei ole vieläkään ajan tasalla.
Keväällä Keto-Huovinen seurasi päivän ajan valvontaeläinlääkärin työtä ja sanoo, että eläintenpitokiellon valvontaa pitää parantaa. Ongelma on, että vaikka kielto on määrätty, eläintenpito saattaa jatkua siitä huolimatta.
– Toinen ongelma on lisääntyneet mielenterveyden ongelmat, jotka näkyvät myös eläinten kohtelussa.
Toukokuun lopussa Keto-Huovinen kävi vanhalla koulullaan Pohjois-Tapiolassa, nyt tuoreena kansanedustajana ja entisenä kihlakunnansyyttäjänä, joka on oikeussalissa joutunut näkemään elämän nurjan puolen. Ja aivan kuten 30 vuotta aiemmin yhdysoppilaana, nytkin hän puhui huumeista.
Myös poliisi ja entiset narkomaanit kertoivat koululaisille, millaisia ongelmia huumeet aiheuttavat.
– Koulut tarvitsevat enemmän tällaista valistusta, Keto-Huovinen sanoo.
Kannabiksen käyttö on laillistettu osassa Yhdysvaltain osavaltioita, ja myös Kanada on vapauttanut sen käyttöä. Esimerkiksi Coloradossa osavaltio on saanut kannabiksen kautta lisää verotuloja. Kannabisyritysten osakkeiden arvo on myös noussut käytön vapauttamisen jälkeen Pohjois-Amerikassa.
Euroopassa linja vaihtelee, ja vapaamielisimmin käyttöön suhtaudutaan Hollannissa.
Keto-Huovinen ei lämpene huumeiden käytön vapauttamiselle. Hän sanoo, että valtion tulojen kasvu saattaa olla harhaa, koska huumeet tuottavat ongelmia, joiden hoitaminen maksaa.
– On ihmisiä, jotka eivät jää koukkuun, mutta sitten on niitä, jotka jäävät. Ne ihmiset, joita käräjillä tapaa, ovat säälittäviä ihmisraunioita.
Hän uskoo niin sanottuun porttiteoriaan, jonka mukaan vahvojen huumeiden käyttäjäksi päädytään mietojen kautta.
– Ei kukaan aloita vahvoista huumeista. Kannabiksesta se lähtee.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]