Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistymistä, valmistelua ja seurantaa tukevan työryhmän loppuraportti Kuntauudistus kaupunkiseuduilla – mikä muuttui? tarkastelee 11 suuren kaupunkiseudun viime vuosien kehitystä, kaupunkiseutujen tulevaisuuden haasteita sekä kehitysmahdollisuuksia niin kuntarakenteen, kuntien välisen yhteistyön kuin kaupunkiseutujen yleisen kehityksen näkökulmasta.
Kaupunkiseutujen tuki -työryhmä katsoo loppuraportin johtopäätöksissä, että kaupunkiseutujen voimakas kasvu ja kansantaloudellinen merkitys edellyttävät kaupunkiseutujen kehitystä koskevan päätöksenteon järjestämistä tavalla, joka huomioi nykyistä selkeämmin seutujen muodostamat toiminnalliset kokonaisuudet.
Kaupunkiseutujen haasteita on yritetty 2000-luvulla ratkaista kannustamalla kaupunkiseutujen kuntia vuorollaan sekä tiiviimpään seudulliseen yhteistyöhön että kuntarakenteen muutoksiin. Kumpikaan etenemistapa ei ole tuonut toivottua tulosta.
Loppuraportissa esitetään harkittavaksi, pitäisikö maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat päätökset koota suurilla kaupunkiseuduilla samankaltaisiin laajempiin kokonaisuuksiin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut.
– Toisaalta on huomioitava, että kaupunkiseutujen erot ovat Suomessa kasvamassa.
Työryhmän mukaan olisi harkittava, onko kaikkia kaupunkiseutuja kehitettävä yhtenäisellä tavalla vai voisiko seutuja kehittää toisiinsa nähden erilaisilla, seudullisesti optimoiduilla malleilla.
Vuoropuhelu lisääntynyt, epäluottamus elää
Työryhmä teki alkuvuodesta kuntien johtajille ja luottamushenkilöjohdolle kyselyn, jonka mukaan kuntauudistuksen suurimmaksi hyödyksi voi nostaa tietoisuuden lisääntymisen kuntien ja kaupunkiseutujen nykytilasta sekä tulevaisuuden haasteista ja kehityskuvista.
Kaupunkiseuduilla toteutetut kuntajakoselvitykset ovat lisänneet kaupunkiseutujen kuntien välistä vuoropuhelua sekä toimineet hyödyllisenä kartoituksena kaupunkiseutujen nykytilasta ja tulevaisuuden kehitysnäkymistä. Erityisen hyvänä pidetään sitä, että selvitykset ovat mahdollistaneet kuntien nykyisten toimintatapojen ja talouden tunnuslukujen vertailun.
Kuntajakoselvitykset on nähty kuitenkin osittain myös tarpeettomina. Kaupunkiseuduilla ei ole ollut todellista yhteistä halua kuntaliitoksille. Selvitysten katsotaan vieneen paljon kehitysresursseja ja lisänneen kuntien välistä vastakkainasettelua.
Työryhmän kyselyn perusteella kuntajakoselvitysten yleisimpänä haasteena pidetäänkin kuntien välistä epäluottamusta sekä luottamushenkilöiden sitoutumattomuutta selvityksiin.
– Vastauksissa korostui keskuskaupunkien ja ympäryskuntien väliset jännitteet ja yhteisen tahtotilan puuttuminen, raportti toteaa.
Rakenteelliset muutokset välttämättömiä
Vaikka tietoisuus kaupunkiseutujen nykytilasta ja tulevaisuudesta onkin kasvanut, merkittäviin kuntaliitoksiin kuntauudistus ei ole kaupunkiseuduilla johtanut.
Muutamilla kaupunkiseuduilla on toteutunut yksittäisiä kuntien yhdistymisiä, mutta laaja-alaisempia strategisia liitoksia ei kaupunkiseuduilla ole juuri tapahtunut tai tapahtumassa.
Suurin osa työryhmän kyselyyn vastanneista katsoo, että kuntatalouden heikkeneminen sekä kaupunkiseutujen ja kuntien yhteiset haasteet johtavat lähivuosina kunta- ja palvelurakenteen muutoksiin.
– Taloudellisiin haasteisiin, väestörakenteen muutoksiin ja palvelutarpeen kasvuun vastaaminen vaativat kuntarajat ylittävän päätöksenteon lisäämistä sekä seudun kokonaisedun voimakkaampaa huomioimista erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa sekä elinkeinopolitiikassa, raportti kertoo.
Vastaajien näkemykset siitä, tulisiko kaupunkiseutujen haasteisiin vastata kuntarakennetta muuttamalla vai kuntien yhteistyötä tiivistämällä kuitenkin vaihtelevat. Monet vastaajat katsovat, että kaupunkiseutujen kehitys vaatii molempia.