Suomalaiset kunnat kamppailevat kiristyvän rahoituksen ja kasvavien palvelutarpeiden puristuksessa. Vaatimuksia paremmista palveluista ja infrastruktuurista on vaikea toteuttaa, kun valtionosuudet ja verotulot pienenevät.
Vuosien saatossa lähes kaikille kunnille on kuitenkin kertynyt paljon kiinteistö- ja maaomaisuutta. Niitä on tullut rakentamalla, hankinnoilla ja lahjoituksilla. Kunnilla on taseessaan laiskaa omaisuutta rakennusten, asunto-osakkeiden ja maaomistusten muodossa. Omaisuutta voidaan kehittää aktiivisesti salkuttamalla omaisuus strategiseen, kehitettävään ja myytävään. Strategisen omaisuuden kunnossapidosta huolehditaan, kehitettäviä varten etsitään mahdollisia kumppaneita tai ne saatetaan myyntikuntoon sekä myytävän arvo määritellään ja etsitään uusia omistajia aktiivisesti. Tämä malli toimii erityisesti vetovoimaisilla kaupunkiseuduilla ja kasvukeskuksissa. Vaikeampaa on taantuvilla ja ikääntyvillä seuduilla.
Kunnat eivät valitettavasti ole erityisen hyviä omistajia. Korjausvelkaa on runsaasti. Esimerkiksi kosteus- ja sisäilmaongelmat ovat arkipäivää kehnon rakentamisen sekä myöhästyneiden ja mahdollisimman halvalla tehtyjen korjausten takia. Lisäksi käyttötarkoituksen muutokset olemassa olevan rakennuskantaan eivät tahdo rahapulan vuoksi onnistua.
Useissa kaupungeissa virastokäytössä olevat rakennukset sijaitsevat paraatipaikoilla keskustoissa. Rakennukset hiljenevät illaksi ja käyttö ei ole tehokasta. Ne ovat usein historiallisia ja ilmeikkäitä rakennuksia, jotka olisivat esimerkiksi hotelli-, ravintola- tai näyttelykäytössä omiaan elävöittämään keskustoja ja lisäämään liiketoimintaa.
Kaupunkien kannattaa etsiä aktiivisesti institutionaalisia sijoittajia kehittämään näitä rakennuksia. Niillä on hyvä kontaktipinta loppukäyttäjiin ja kykyä markkinoida sekä kehittää uusia konsepteja. Vapautuvilla varoilla tulee saneerata strategisten toimintojen kannalta tarpeellisia rakennuksia ja rakentaa uusille alueille tarvittavaa infrastruktuuria. Käyttömenoihin ei omaisuuden myyntituloja pidä tietenkään tärvätä.
Kaupunkien kannattaa soveltuvin osin siirtää toimintojaan pois keskustojen arvopaikoilta, koska asiointi virastoissa on vähentynyt ja sen on myös edelleen vähennyttävä tietotekniikan hyväksikäytön tehostuessa. Tarvittavat asiakaskontaktit voidaan hoitaa ns. front office -tyyppisissä vastaanottotiloissa esimerkiksi kaupungintalolla. Kaupungilla on loistavat mahdollisuudet olla käyntiin laittajana uusien alueiden rakentamisessa. Siirrettäviä toimintoja voidaan sijoittaa tuleviin toimistotaloihin ja se voi olla ratkaiseva päätös uuden hankkeen käynnistymiseksi. Myös vajaakäyttöiset koulut ja muut julkiset rakennukset esikaupungeissa ovat hyviä mahdollisuuksia.
Entistä useammin perinteisillä toteutusmalleilla aikanaan rakennetut koulut ja päiväkodit ovat väärissä paikoissa ikärakenteen muututtua. Niistä voitaisiin vaikka saneerata ikäihmisten palveluyksiköitä, mutta usein raha on esteenä.
Ratkaisuna voisi olla elinkaarityyppinen toteutusmalli, jossa rakennuksen omistaja suorittaa muutostyöt ja kaupunki vuokralaisena maksaa kustannukset vuokrina. Olemassa olevien rakennusten osalta tämä on mahdollista, kun paketoidaan useita käyttötarkoituksen muutosta tarvitsevia kohteita yhteen tai yhdistetään niitä elinkaarimallilla toteutettaviin uudiskohteisiin. Innovatiivisuutta vain puuttuu.
Tavallisesti ajatellaan, että kaupunki saa lainarahaa rakentamiseen halvalla. Näin toki onkin, mutta kunnossapito ja muutokset ovat jo toinen juttu. Ne jäävät kunnilta usein tekemättä ja toiminta muuttuu tulipalojen sammuttamiseksi.
Ideologia on usein esteenä järkeville päätöksille. Tampereella saatiin tästä esimerkki maanantaina, kun valtuusto päätti myydä ydinkeskustassa sijaitsevan historiallisen vanhan asuinrakennuksen, joka palveli aikanaan matkailutoimistona. Rakennus on ollut pitkään vajaakäytössä ja myyntilistalla. Lopulta sopiva ostaja löytyi. Taloon tulee ravintola, joka sopii siihen erinomaisesti. Virastokäyttöön siitä ei koskaan oikein ollutkaan. Siis erinomainen myyntikohde, mutta joillekin myynti oli vaikea hyväksyä.
Kaupungin taseen keventämistä jatketaan määrätietoisesti ja vapautuvat varat käytetään korjausinvestointeihin.
Harri Airaksinen on teknologisen tutkimuskeskuksen (VTT) asiakasjohtaja.