Sylkinäytteisiin perustuvat kaupalliset dna-testit ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset etsivät biologisia juuriaan.
– Ihmisellä on voimakas tarve ja oikeuskin tietää taustastaan. Tässä mielessä dna-testit ovat tärkeitä ja arvokkaita, sanoo tutkijatohtori Anna Reetta Rönkä tiedotteessa.
Hän on mukana Oulun yliopiston johtamassa Syljen jäljet -tutkimuksessa, jossa hän tutki adoptoitujen kokemuksia dna-testien käytöstä biologisten vanhempien etsimisessä.
Rönkä haastatteli 12 eri-ikäistä adoptoitua ja tutki, mitä tapahtuu, kun testin tulokset tuovat esiin uuden, joskus vaikeasti käsiteltävän tiedon omasta taustasta.
– Monilla haastatelluilla oli takanaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkunut kuormittava etsintä, jota värittivät yllättävät käänteet ja vahvat tunteet. Useimmat onnistuivat löytämään biologisen äitinsä perinteisten adoptioasiakirjojen avulla, mutta isän löytäminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi ja vaati paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, Rönkä kertoo.
Isän löytäminen vaikeaa
Syitä vaikeuteen löytää isä on monia. Vanhemmat, jotka ovat aikanaan antaneet lapsensa adoptioon, ovat voineet olla vaikeassa elämäntilanteessa. Äiti ei välttämättä tiedä isän henkilöllisyyttä tai olosuhteet raskauden aikana ovat olleet vaikeat, jolloin isää ei merkitä asiakirjoihin.
Taustalla voi olla väkivaltaa, päihteitä, nuori ikä tai taloudellisia vaikeuksia. Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, isä täytyy selvittää erikseen, eikä väestörekisteriin merkitty isä ole aina biologinen.
– Yllättävä yhteydenotto vuosikymmenten jälkeen voi olla vanhemmille ja heidän perheilleen psyykkisesti kuormittava tilanne, Anna Reetta Rönkä muistuttaa.
Joillekin tutkimuksessa mukana olleille adoptoiduille dna-testi toimi tiedon varmistajana. Osalle heistä isä löytyi helposti testin avulla, mutta tätä oli edeltänyt tulokseton etsintä perinteisin menetelmin.
Monille adoptoiduille tieto biologisista vanhemmista itsessään riitti, eikä sosiaalista suhdetta haluttu tai koettu tarpeelliseksi rakentaa. Kokemus toi rauhan, kun vuosia avoinna olleeseen kysymykseen löytyi vastaus.
Tutkimukseen osallistuneista haastateltavista vain muutama oli aloittanut yhteydenpidon biologiseen isäänsä.
Laajenevassa ilmiössä myös ongelmia
Vaikka dna-testit tarjoavat vastauksia monen ihmisen elämän suurimpiin kysymyksiin, tutkijoiden mukaan testeihin liittyy merkittäviä tietosuojahuolia ja eettisiä ongelmia, joita moni ei tule ajatelleeksi.
Kaupalliset dna-testit, kuten Ancestry, MyHeritage, FTDNA ja 23andMe, yhdistävät käyttäjänsä miljoonien muiden profiileihin. Dna-tiedoista tulee testiyhtiöiden omaisuutta, ja yhtiöt voivat myydä niitä eteenpäin esimerkiksi lääketutkimukseen. Dna-aineistoa on myyty myös tutkijoille, vakuutusyhtiöille ja lääkeyrityksille.
– Tästä ei olla riittävän tietoisia. Ilmiö kasvaa nopeasti, ja sen eettiset ulottuvuudet vaativat perusteltua, laajempaa keskustelua, Anna Reetta Rönkä korostaa.
Monet etsijät toimivat yksin ilman ohjeistusta siitä, miten tuloksia tulisi tulkita tai miten vastikään löytyneisiin sukulaisiin olisi hyvä ottaa yhteyttä.
Suomessa ja maailmalla onkin vapaaehtoisia henkilöitä, niin sanottuja ”etsintäenkeleitä”, jotka auttavat tulosten tulkinnassa ja sukulaisten etsimisessä, ja usein heistä on suuri apu etsijöille, erityisesti adoptoiduille.
Syljen jäljet -tutkimus tarkasteli ihmisten kokemuksia kaupallisten dna-testien käytöstä sukututkimuksessa ja biologisen perimän selvittämisessä. Tutkimus jatkuu Oulun yliopiston lisäksi Tampereen yliopistossa, jonne kansainvälinen DNADialogues -verkosto on siirtynyt.
Tutkimusta johti Oulun yliopistossa nykyisin Tampereen yliopistossa toimiva professori Joa Hiitola, ja sitä rahoittivat Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto ja Oulun yliopiston Eudaimonia-instituutti.
