Historiantutkija professori Martti Häikiö katsoo Facebook-päivityksessään, että jo ”teatterikuningas” Kustaa III:lta (1746-1792) periytyvä valuvika ylimmän valtiojohdon suhteissa ei ole poistunut.
Häikiö miettii tiistaisen Nato-päivän kulkua. Suomen presidentti oli lipunnoston pääroolissa, mutta ulkoministeri oli ja on kaksipäiväisessä kokouksessa asioiden äärellä.
– Kuningas lupasi hallita ”yhteistoiminnassa” (med råds råde), mutta kaappasi lopulta vallan. Valtiosäännön määritelmä siitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa ”yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” oli hyvää tarkoittava kompromissi, joka on jatkuvasti luonut epäselviä tilanteita. EU:n sanktiot, puolustusvälineteollisuus, asemointi suhteessa Venäjään ja Kiinaan ovat ulkopolitiikkaa, Martti Häikiö pohtii.
Professorin mukaan on selvää, ettei valtiosääntöä ehditä eikä ehkä haluta muuttaa tässä ajassa. Pian tulevassa presidentinvaalissa asiaan voi hänen mielestään siksi yrittää vaikuttaa kolmen vaihtoehdon kautta.
Ne ovat Häikiön mukaan joko kokeneen EU-Nato-osaajan valinta, harmittoman poliitikon valinta tai merkittävän roolin tekijän valinta presidentiksi:
”1. Valitaan presidentiksi kokenut EU-Nato-osaaja, joka parhaassa tapauksessa kykenee saumattomaan yhteistyöhön EU-asioista vastaavan pääministerin ja valtioneuvoston kanssa. Paljon riippuu persoonasta, yrittääkö hän luoda oman profiilin.
2. Valitaan harmiton poliitikko eläkevirkaan ja annetaan tosiasiallisten valtasuhteiden kehittyä valtioneuvoston hyväksi.
3. Valitaan presidentti kokonaan erilaiseen rooliin. Kansainvälisen yhteistyön tiivistyessä merkittävästi Nato-jäsenyyden myötä, presidentti voi toimia sen vastapainona, henkisenä ankkurina, edustaa ja vahvistaa suomalaisuutta ja kansallisylpeyttä. Kansakuntaa pitää koossa tunto ja tietoisuus omasta täysin erityisestä ja erilaisesta historiasta, Suomen tarinasta.”