Kätkytkuolemien ja ilmansaasteiden välillä yhteys

Professori Jouni Jaakkola yhteistyökumppaneineen osoitti mahdollisen yhteyden lyhytaikaisen altistumisen ja kätkytkuolemien välillä.

Tutkimus käsittelee tiettyjen ilmansaastepitoisuuksien lyhyen aikavälin muutoksien ja täysin terveinä pidettyjen vauvojen selittämättömien äkkikuolemien (sudden infant death syndrome, SIDS) yhteyttä.

Tutkimuksessa löydettiin yhteys kätkytkuolemien ja ilmateitse leviävien pienhiukkasten (PM10) ja typpidioksidipitoisuuksien (NO2) välillä. Muilla ilmansaasteilla ei todettu olevan merkitystä imeväisikäisten kuolleisuuteen.

Tutkijat keskittyivät ilmansaastepitoisuuksiin äkkikuolemaa edeltävinä päivinä ja vertasivat pitoisuuksia edeltäviin vertailupäiviin. Tutkimuksessa huomattiin kohonnut kätkytkuoleman riski kaksi päivää kohonneille typpidioksidipitoisuuksille altistumisen jälkeen, kun taas kohonneet ilman pienhiukkaspitoisuudet näyttävät lisäävän äkkikuoleman riskiä jopa viisi päivää altistuksen jälkeen.

Tutkimuksen aineistona on yli 200 kätkytkuolematapausta vuosien 1996 ja 2006 väliltä West Midlandsin alueelta Britanniasta. Alueen ilmansaastepitoisuudet vastaavat Jaakkolan mukaan lähinnä pääkaupunkiseudun ilmansaastetilannetta Suomessa.

Suomessa on viime vuosina ollut 10-15 kätkytkuolemaa vuodessa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ilmansaasteet aiheuttavat 3,7 miljoonaa kohtukuolemaa vuosittain. Lapset ovat kaikissa kehitysvaiheissa muita ihmisryhmiä herkempiä ilmansaasteille.

Jouni Jaakkolan mukaan Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa on suunnitteilla vastaavan kaltainen tutkimus suomalaisella aineistolla.

– Suomessa on kansainvälisesti ottaen alhaiset ilmansaastepitoisuudet, mutta kylmä sää saattaa lisätä ilmansaasteiden haittavaikutuksia. Tämän vuoksi tutkimukset Suomessa täydentäisivät kokonaiskuvaa, Jaakkola sanoo.

Tutkimuksen ovat toteuttaneet yhteistyössä tutkijat Birminghamin yliopistosta Britanniasta, Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta sekä Medical Research Council Unit The Gambia -tutkimusyksiköstä Gambiasta.

Tutkimus on julkaistu BMJ Open -tiedelehdessä.

Mainos