Suomessa käydään jatkuvasti keskustelua kasvissyönnistä ja etenkin naudanlihan tuotannon eettisyydestä. Intiassakin on viime aikoina naudanliha noussut monen usean keskustelun keskiöön. Mutta toisin kuin hyvinvointivaltio Suomessa, yli 1,3 miljardin ihmisen Intiassa ei kasvissyönnin eettisiä ongelmia tai terveysvaikutuksia juuri pohdita.
Hinduenemmistöisessä maassa kasvissyönti ei myöskään perustu automaattisesti seuraavan elämän suojeluun tyylin ”en voi syödä sirkkaa, koska se voi olla kuollut mummini”, vaan kasvissyönnin ytimessä on oman kastin tai yhteisön puhtaus.
Kastilaitos lopetettiin Intiassa virallisesti yli 70 vuotta sitten mutta se sanelee satojen miljoonien intialaisten käytöstä, sosiaalista asemaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia vielä tänäänkin, etenkin maan pohjoisosassa. Siitä harvoin kuitenkin puhutaan ääneen.
Pääkastit jakautuvat miljooniin eri alakasteihin, mutta säännöt ovat suhteellisen samat – brahmineille eli kastiasteikoin ylimpänä oleville on tie elämässä paljon tasaisempi kuin vaikkapa daliiteille eli kastittomille.
Brahminit olivat alkujaan niin pyhiä, että he söivät vaan pelkkää maitoa ja hedelmiä, mutta vähitellen ruokavalioon tuli mukaan viljat ja vihannekset. He eivät kuitenkaan halunneet kerätä huonoa karmaa syömällä eläviä olentoja.
Hindulaisuuteen pohjautuvalla kasvissyönnillä siis tavoitellaan pohjimmaisesti brahmininmaista olotilaa.
”Olen puhdas hindu, hyvä sellainen, parempi kuin muut, siksi jätän eläinten syönnille saastuneille eli alempikastisille.”
Intiassa elää ainakin 300 miljoonaa ihmistä nälässä. Nälkäinen ei välitä, onko lautasella oleva ruoka joskus ollut elossa vai ei. Pääasia, että sillä saa nälän pois.
Kasvissyönti on viime aikoina saanut lisäpönkitystä, kuten moni muu hindulaisuuteen liittyvä elämän osa-alue.
Intian vallankahvaa pitelee parhaillaan BJP eli hindunationalistinen puolue. Vaikka BJP:tä ei voi syyttää radikaalista uskontokiihkoilusta, lehmät ovat tulleet osaksi maan poliittista keskustelua.
Niissä osavaltioissa, joissa BJP on vallassa, lehmänsuojelulakeja on tiukennettu äärimmilleen. Esimerkiksi Gujaratissa, josta maan pääministeri Narendra Modi on kotoisin, voi lehmän tappamisesta saada elinkautisen vankeusrangaistuksen. Naudanlihan ja -nahan vientiä on vähennetty ja lehmien kuljetukset osavaltioiden välillä ovat rangaistavia tekoja ”nautalain” mukaan.
Taloustieteilijöiden mukaan hallituksen ajamassa lehmänsuojelupolitiikassa on sen makrovaikutus jätetty huomioimatta, sillä lehmien täyssuojelu on isku maataloudelle ja maidontuottajille.
Monimutkaisten liha -ja nahkatoimitusketjujen häiriintyminen, joka tuo vuosittain noin 11 miljardin dollarin tulot, näyttää olevan vahvasti ristiriidassa maan kasvutavoitteen kanssa.
Poliittisen hindulaisuuden suosion, brahmini-ideologian ihannoinnissa ja lehmiensuojelun nousussa on unohdettu, että miljoonat intialaiset muslimit ja kastittomat saavat naudanlihasta ja -nahasta elantonsa.
Huolena on myös, että maailman suurin maidontuottajamaa ei pysty ruokkimaan ennestäänkin nälkänäkevää kansaansa, koska maidontuotanto hidastuu. Köyhät tulevat kärsimään eniten.
Toimittaja: PIA HEIKKILÄ, Delhi