Vuonna 2012 alkaneella presidenttikaudellaan Sauli Niinistö on armahtanut yhteensä vain yksitoista vankia. Presidentti voi armahtaa yksittäisen henkilön tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain.
Toisaalta oikeusministeriön tilastoista selviää, että armahdusta hakevien sekä armahdettujen määrät ovat laskeneet tuntuvasti 2000-luvulla. Laskeva trendi on jatkunut 1980-luvulta tähän päivään.
Itä-Suomen yliopistossa armahduskäytäntöjä ja armahdusvallan muutoksia Suomen historian aikana tutkinut Virpi Anttonen huomauttaa, että Tarja Halosen ja Niinistön tiukasta armahduslinjasta uutisoidessa on usein unohtunut mainita se fakta, että armahdettujen lisäksi myös sitä hakeneiden määrät ovat laskeneet tuntuvasti.
Vuonna 1990 armonanomuksia tehtiin yli 400, vuonna 2010 niitä tehtiin enää noin sata.
Anttosen mukaan muutokseen ovat vaikuttaneet muun muassa rangaistusjärjestelmän kehittyminen ja lainsäädännön muutokset.
– Tuomiot ovat myös lieventyneet ja rangaistusten suorittamisen tapoja on monipuolistettu. Tarvetta armahduksille ei samalla tavalla enää ole kuin oli vielä 70-luvulla, hän sanoo.