– Kansallisvarallisuutta ei voi ulkoistaa virkamiehille, vaan siitä on päätettävä poliittisessa, vastuullisessa kansallisen teollisuuden ja selviytymisen hengessä. Solidiumin hallitus käyttää poliittista valtaa tehden teollisuuspoliittisia valintoja. Heidän tehtyään teollisuuspoliittisia päätöksiä, ratkaisut ja virheet heitetään poliitikkojen ja veronmaksajien syliin. On oikein, että tähän ristiriitaan on puututtu, Kari Rajamäki sanoo.
Rajamäen mukaan elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok.) aikana hallintoneuvostot ja kansanedustajat oli helppo syyllistää ongelmaksi.
– Tilalle tulivat hyvä veli -verkoston hallitukset. On hyvä, että on sukupuolijakoa, mutta välttämättä yhtiöiden substanssiosaamista ja kansallista huippuosaamista ei ole aina varmistettu.
Rajamäki muistuttaa, kuinka Kemirassa aikoinaan hallitusneuvosto esti bonus -järjestelmän tulon. Hän on vakuuttunut, että kansaedustajien hallintoneuvostot eivät olisi hyväksyneet viisinkertaisia pääministerin palkkoja.
– Kansanedustajat toisivat julkisuuden, avoimuuden ja poliittisen vastuun tähän järjestelmään. Hallintoneuvostojen kautta eduskunnalla ollut tieto esti mm. maa- ja metsätalousvaliokunnan ja talousvaliokunnan työssä vuonna 2001 kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesten liikkeelle laittaman esityksen Kemiran myymisestä pilkkahintaan sijoittajille ja sijoitusyhtiöille.
Stora Ensossa on vahva valtion omistus. Kansaneläkelaitoksen omistus mukaan luettuna omistus on 35, 2 %. Rajamäen mielestä Kelan asemaa hyödyntäen on suomalaista omistusta vahvistettava pikaisesti Stora Enson hallitusvalinnoissa.
– Jokainen maa huolehtii omista kansallisista eduistaan työllisyyden ja teollisuuden osalta. Näin tekee esimerkiksi Saksa ja Ruotsi; näin on myös Suomen tehtävä. Valtion omistajapolitiikka on valjastettava Suomen kasvun, talouden ja työllisyyden tukemiseen.
Hänen mukaansa valtion omistajapolitiikka ei voi olla sitä, että ministeri menee omistajaohjausyksikön virkamiehen selän taakse. Yksittäisellä virkamiehellä ei ole valtaa ohjata ilman poliittista käsittelyä valtion omistamien yritysten strategisia ratkaisuja.
– Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) oli varmasti oikeassa, että valtionyhtiöiden päätöksentekoon ei tarvita hänen kaltaisiaan henkilöitä, vaan niitä, jotka pitävät kiinni kansallisista eduista ja kansallisvarallisuudestamme.
– Suomalaisen omistuksen kautta on varmistettava teollisuus- ja työllisyyspoliittinen, alueelliset ja ympäristöpoliittiset kansalliset näkökohdat. Ministeri Haaviston työlle aktiivisemman omistajaohjauksen puolesta on annettava täysi tuki. Tätä isänmaa nyt tarvitsee.