Kosmologian emeritusprofessori ja tietokirjailija Kari Enqvist muistuttaa kolumnissaan Ylen verkkosivuilla, että aikoinaan miehiä oli kahta kastia.
Mies oli hänen mukaansa se, jolla oli asiat hanskassa. Luusereita tuli niistä, jotka eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan.
Nykyään luuserien luokkaa määrittävät Enqvistin mukaan yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät, ja se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.
– Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita, Enqvist kuvailee.
Luuserin itseilmaisun perusta on Enqvistin mukaan vihjaileva virnuilu. Usein luuseri kuitenkin epäonnistuu sarkasmissaan eikä kykene lainkaan itseironiaan.
– Hän ei ole individualisti. Hänelläkin on mestarinsa. Hän on katkera kokiessaan, ettei häntä arvosteta. Hänen kokemuksensa on tosi, sillä miehet eivät arvosta luusereita, Enqvist huomauttaa.