Väestörakenteen muutoksen vaikutusta kansantalouden kulutukseen, säästämiseen ja tuotannon pääomavaltaisuuteen ovat tarkastelleet raportissaan erikoistutkija Marja Riihelä VATT:sta, ekonomisti Risto Vaittinen Eläketurvakeskuksesta ja johtaja Reijo Vanne Työeläkevakuuttajat Telasta.
Raportissa todetaan, että työikäisen väestön osuus on laskenut Suomessa huomattavasti viime vuosina. Samaan aikaan kulutus suhteessa keskipalkkoihin on kasvanut kaikissa ikäryhmissä.
Nuoruudessa ja vanhuusiässä, jolloin tuloja on vähän, mutta yhteiskunnan etuuksien ja palvelujen käyttö on tiivistä, kulutetaan enemmän kuin ansaitaan. Nuorena käytetään päivähoito- ja koulutuspalveluja, vanhusiällä tarvitaan hoivaa ja eläkkeitä.
Työurien pidentyminen on hillinnyt kulutuksen lisääntymisestä seuranneen alijäämän kasvua.
– Vallitsevilla työllisyysasteilla ja palkkojen ikäprofiileilla nykyisen kulutuksen ylläpitäminen ei kuitenkaan ole kansantalouden kannalta kestävää, tutkijat toteavat.
Väestörakenteen muutos näkyy myös yhteiskunnallisissa tulonsiirroissa, joiden suunta on vaihtunut.
Tutkijoiden mukaan vuoteen 2006 asti ikäsidonnaiset tulonsiirrot kulkivat keskimäärin vanhemmilta ikäryhmiltä nuorille. Tutkimuksen perusteella väestörakenteen muutos on siirtänyt yhteiskunnan tulonsiirtojen painopisteen pysyvästi ikääntyneeseen väestöön.
Vuosina 1990–2006 satsattiin suhteessa enemmän koulutukseen, päivähoitoon ja perhepolitiikkaan, 2000-luvun ensi vuosikymmenen lopulla puolestaan rahaa kuluu terveydenhuoltoon, vanhustenhoivaan ja eläkkeisiin.