Valtio-opin emeritusprofessori Kari Palonen on kirjoittanut Politiikka-julkaisuun artikkelin Professorit poliitikkoina – Pelikentät ja retoriikan lajit. Tarkasteluun kuuluu katsaus kansanedustajina toimineisiin professoreihin ja esimerkiksi pääministereiden koulutustaustaan.
Vaaleissa 2011 ja 2015 eduskuntaan ei Politiikan artikkelin mukaan olisi valittu yhtään professoria. Kansanedustaja Martti Talja (kesk.) kuitenkin on professori.
Vuoden 2011 vaaleissa putosivat emeritusprofessorit Erkki Pulliainen (vihr.) ja Sirpa Asko-Seljavaara (kok.).
Vaaleissa 2007 putosi Kalevi Olin (sd.). Hän oli toistaiseksi viimeinen professuurista virkavapautta ottanut kansanedustaja.
Kaikkiaan professoreita olisi ollut eduskunnassa 76.
Itsenäisen Suomen kahden ensimmäisen vuosikymmenen pääministereistä enemmistö oli Helsingin yliopiston professoreita.
Käytännöllisen teologian professori, kokoomuksen Lauri Ingman oli kahdesti pääministeri ja myöhemmin arkkipiispa. Edistyspuolueen J.H. Vennola, kansantaloustieteen professori, oli myös kahdesti pääministeri.
Muita professori-pääministereitä olivat Rafael Erich, A.K. Cajander, Antti Tulenheimo, J. E. Sunila ja T. M. Kivimäki. Myöhempi apulaisprofessori J.K. Paasikivi oli ”rajatapaus”.
Presidentti K.J. Ståhlberg oli entinen hallinto-oikeuden professori.
A.K. Cajanderin jälkeen professoripääministereitä olivat Rooman kirjallisuuden professori Edwin Linkomies ja kansantaloustieteen professori V.J. Sukselainen.
Väitelleitä tohtoreita pääministerinä ovat sodan jälkeen olleet Paasikiven ja Sukselaisen lisäksi Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Johannes Virolainen, Mauno Koivisto ja Alexander Stubb.
Ei-akateemisia pääministereitä olivat Kyösti Kallio, K. A. Fagerholm, Martti Miettunen ja Rafael Paasio.
Professori Palosen mukaan ”tänä päivänä professorien ja poliitikkojen kokemusmaailmat ovat niin eriytyneet toisistaan, että professorikunta ei tarjoa rekrytointikanavaa parlamentaarisen politiikan ammattilaisille”. Hänen mielestään spesialisoituneet professorit eivät ole uskottavia poliitikkoina, kun taas ammattipoliitikon tulee olla generalisti.