Vasemmistoliiton tutkija-kansanedustaja Anna Kontulan teos Eduskunta. Ystäviä ja vihamiehiä (Into) ilmestyy tänään. Kontula tarkastelee ”etnografiseen kenttätyöhön” perustuvassa kirjassaan eduskunnan vähemmän näkyviä toimintatapoja, hierarkioita, nokkimisjärjestyksiä, konfliktien karsinaa normien avulla ja suojautumista samanmielisten porukoihin.
Anna Kontula on haastatellut viime vuonna kaikkiaan 16 kansanedustajaa yhdeksästä vaalipiiristä. Kirjoittaja on itse toisen kauden kansanedustaja. Hän käy paljon läpi edustajien sosiaalisten suhteiden muodostumista ja merkitystä.
Kirjassa on raadollisia kuvauksia kansanedustajien arjesta Helsingissä.
– Jos joku edustaja on toistuvasti kokouksista poissa tai ilmaantuu paikalle vanhalta viinalta haisten, häntä paheksutaan vapaamatkustajuudesta, mutta kellään yksittäisellä henkilöllä talossa ei varsinaisesti ole valtuuksia kurinpitoon. Ryhmien puheenjohtajien odotetaan toimivan johonkin tasoon saakka oman ryhmänsä paimenena, mutta muodollista valtaa heilläkään ei tähän ole, Anna Kontula kirjoittaa.
– Tyypillisesti tilanne ratkaistaan siten, että vastuitaan laiminlyövälle edustajalle annetaan hoidettavaksi vain helppoja ja toisarvoisia tehtäviä. Kiinnostavaa on, että edes vahvan alisuorittamisen tilanteissa ei edustajatoverin välistävetoja yleensä vuodeta medialle.
Kontulan mukaan toisaalta eduskunnassa ”päihtyminen pikkujoulukontekstissa ei vaaranna poliittista uraa tai uskottavuutta”.
– Muut auttavat kollegiaalisessa hengessä taksiin ne, jotka eivät itse pääse. Ei liioin ole tavatonta, että vahtimestarit löytävät aamulla työhuoneitten sohville uupuneita juhlijoita. Silti on ilmeistä, että uuden poliitikkosukupolven juomatavat poikkeavat melkoisesti edeltäjistä. Veteraanikansanedustajat muistelevat, miten vielä 1990-luvulla ryhmähuoneissakin oli baarikaapit eikä ainakaan miespoliitikkojen kosteita lounaita katsottu pahalla.
Työ ja alkoholi
– Yleensä ottaen työn ja alkoholin yhdistämiseen suhtaudutaan (eduskunnassa) liberaalimmin kuin normaalityöpaikoissa, vaikka meno on ilmeisesti siistiytynyt tosi paljon.
Meininkihän on täällä siistiytynyt merkittävästi esimerkiksi alkoholin suhteen. Median ainainen läsnäolo varmaan vaikuttaa.
Pahinta ois ehkä mennä saliin hirveessä kännissä. Muutenkin alkoholi alkaa olla tässä talossa vähän tabu, kirjan haastatellut toteavat.
– Edelleen tulee monelle uudelle edustajalle kuitenkin yllätyksenä, kuinka paljon täällä on ihan näkyviä elämänhallinnan ongelmia: alkoholismia ja salasuhteita. Selitykseksi arvellaan: työ kaukana kotoa, ei esimiestä, kovat paineet ja paljon ilmaista viinaa, Anna Kontula toteaa.
Kun jostain tuolta maakunnasta edustaja tulee, niin sosiaalinen status nousee, on rahaa ja julkisuutta. Niin siinä helposti elämänhallinta menee, muutos on niin valtava. Ehkä vielä tulee avioerokin, musta näyttää, että naisille vielä miehiä helpommin.
Erityisesti miesedustajien haastatteluissa pohdinta omasta alkoholinkäytöstä kytkeytyi Kontulan mukaan ”pitkiin iltoihin vieraalla paikkakunnalla, irrallaan tutuista rutiineista ja ihmisistä”.
Siinä sit alkaa helposti harrastaa oluen juontia, ehkä joskus vähän liikaakin.
– Valiokunnassa, saati täysistuntosalissa, ei ole sopivaa olla humalassa, tai töissä noin yleensäkään, mut toisaalta työmaakahvilassa huppelissa näyttää olevan ihan ok. Kansanedustajan ongelmalliseen alkoholin käyttöön ja jopa alkoholismiin puuttuminen on kuitenkin hankalaa, sillä muualla työelämässä käytetyt hoitoonohjausjärjestelmät on rakennettu oletukselle työsuhteesta, jota edustajalla ei ole.
Yhtä jalkaa alkoholin käytön kanssa on Anna Kontulan mukaan eduskunnassa muuttunut myös seksuaalinormisto.
– Pikkujouluista lähdetään edelleen myös yhteisiin sänkyihin, mutta pitkään talossa olleiden naishaastateltavieni mukaan seksuaalinen häirintä on vähentynyt merkittävästi. Samaan suuntaan viittaavat eduskunnan henkilöstökyselyt – vaikka niissä raportoidaan edelleen ”häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä”, ovat luvut laskussa. Erään veteraanikansanedustajan mukaan selkeä taitekohta oli niin sanottu kalapuikkoviiksimieskohu (tammikuussa 2008).
Perättömiä huhuja
– Haastattelemani pitkän linjan edustajan mukaan ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi. Uudessa eduskunnassa häirintä oli vähentynyt, mutta niin oli myös sellainen arjen flirtti, jonka menetystä haastateltavani piti vahinkona, Kontula toteaa kirjassaan.
– Seksi ei toki jättänyt eduskuntaa kokonaan, niin hyvässä kuin pahassakaan. Pitkät illat kaukana kotoa saavat etsimään uusia ihmissuhteita, ja romansseja syntyy kuten millä tahansa työpaikalla. Toisaalta vanhat seksin kaksoisstandardit elävät edelleen, ja erityisesti naishaastateltavat kokevat, että eduskunnassa liian hutsahtavan pukeutumisen raja tulee nopeasti vastaan. Myöskään häirinnästä ei ole päästy kokonaan eroon, vaan erityisesti nuoremmat naiset kokevat ajoittain epäsopivaa huulenheittoa ja muuta käyttäytymistä:
Ei sen tarvii olla yhden taholta mitenkään jatkuvaa, mut jos kaikki kommentoi jotain aina välillä, niin sitä sit tulee vastaan koko ajan. Varsinkin, jos joutuu liikkumaan miesvaltasissa porukoissa. V—- kun oon joskus ollu niin lopussa.
Sopimatonta seksikäyttäytymistä, ”todellista tai väitettyä”, käytetään kansanedustajan kirjan mukaan yhä myös aseena poliittisessa valtakamppailussa.
– Omassa aineistossani nousi esiin yksi tapaus, jossa henkilöstä oli levitetty suunnitelmallisesti perättömiä huhuja osana puolueen sisäistä valtakamppailua. Satunnaisempaan leimaamiseen sosiaalisessa mediassa ovat varmasti törmänneet kaikki näkyvät poliitikot. Seksiin liittyvä leimaaminen on voimakas ase, mutta se toimii mies- ja naispoliitikoilla eri tavoin. Eräs mieshaastateltava arvioi, että salasuhteen vuotaminen julkisuuteen voi edelleen olla miehelle etu ja naiselle haitta.
Mä oon oikeen listannu, miten eri tavoin ihmiset siihen stressiin reagoi: on alkoholi, masennus, salasuhde, burn out, motivaation katoaminen sekä vieraantuminen omasta perheestä tai arvopohjasta. Suosittelisin terapiaa aika monelle.
LUE MYÖS:
”Aamulla löydän edustajakollegani oksentamasta”
Eduskunnan suojelukulttuuri – näin pidetään töppöilyt piilossa
